Sanataidekoululaisten julkaisukanava

4.-6.-luokkalaisten työpajat

Jukka Itkonen, Camilla Pentti (kuv.), Kaikki hyvin kasvimaalla

Jukka Itkonen, Outi Heiskanen (kuv.), Aurinkolahja

Luontoaiheiset jättipostikortit 100 vuotiaalle Suomelle

Näyttelyt Iisalmen, Siilinjärven ja Kuopion kirjastoissa.

Kangaslammin koulu 5c, Iisalmi

Sanataideohjaajana Merja Hynynen-Niskanen

Suomi 100v. runo

Suomi ei ole vanha

niin kuin sen kansa.

Suomineito on kaunis

ei mikään kauris.

Maatilalla saattaa olla kukko

jääkiekossa hohtaa Rauman Lukko.

Suomessa on pitkä talvi

onneksi on urheiluhalli.

Suomi on sata vuotta

ei huolehdita siitä suotta.

Suomi voitti jääkiekossa kultaa,

Venäjän päälle lensi multaa.

Suomen asukkaat on vahvoja,

mutta ne eivät revi oven kahvoja.

Riku, Paavo, Anni ja Siiri

***

SUOMI

Suomi sata vuotta täyttää ja itsenäistynyt se on. Suomi sata vuotta täyttää ja voittamaton se on. Suomessa on pitkä talvi ja silloin sataa lunta, myös silloin suomalaiset näkee saunomisesta unta. Suomi sata vuotta talvi pimeä on. Suomi sata vuotta täyttää ja kaikki sitä haluavat näyttää. Suomi on pieni maa, mutta Suomi ottaa kaikenmaalaiset mukaan. Suomi sata vuotta ja kaikki saunomaan käy. Kaikki juhlimaan käy.

Emmi, Enna, Samu ja Najmeh

***

Kangaslammin koulun 5a, Iisalmi

HUOMENTA SUOMI!

Aamuauringon valonsäteet heijastuvat ikkunaan,

kun kukaan ei ollut enää nukkumassakaan.

Kananmunat pannulla tirisee,

kun pöydällä herätyskello pirisee.

Lapset lähtevät mummolaan,

vanhemmat lähtevät satamaan.

Satamasta risteilylle,

mummolasta mansikkamaalle.

Aurinko keskellä taivasta,

korppi eksyi vuorilta.

Illalla paistellaan makkaraa

ja haistellaan päivänkakkaraa.

Joutsenetkin käyvät nukkumaan,

ja alkaa kuu vilkuttaa.

Yöllä lapset näkevät unta linnunradasta,

kun taas toiset keijukaisesta.

Sanna, Justus, Ella

***

Olipa kerran kiiltomato, joka oli villiintyä hevoshaassa. Punainen tulikärpänen saattoi joskus eksyä synkkään metsään, joka haisee perunalle. Porkkana ja lanttu kävivät saunassa, joka oli urheilukentän keskellä. Amppari ja tikka seilasivat hitaasti saunan ovelle. He koputtivat lukkoa ja uittivat varpaita ketsupissa. Lanttu ja porkkana tulivat avaamaan oven ja sanoivat, että tomaatilla tuli vahinko. Ikivanha puinen liiteri tuli ullakon kanssa saunan ovelle ja he halusivat tulla kanssa saunaan, koska ketterä korppi yritti purra heitä.

Petra, Veera, Nella, Juho, Fimi

***

 Tarina auringosta

Metsässä pilkistää auringonsäde, puiden varjot estävät auringonsäteitä tulemasta metsän toiselle puolelle. Metsän toisella puoliskolla asui peikko nimeltään Pökkerssön. Hän ei voinut sietää auringonsäteitä, joten hän etsi metsän varjoiselta puolelta luolan, jonne hän asettui, mutta siellä oli retkeilemässä menninkäinen nimeltään Milli. Milli on auringonlähde, joten Milli joutui lähtemään, eikä sen jälkeen enää koskaan paistanut aurinko Suomessa.

Jonathan, Fanni, Obada ja Enne

***

4.-6. -luokkalaisten sanataidetyöpajat Pyörössä

Sanataidetyöpajat Pöyrön kirjastossa 11.10. ja 25.10.2017                                                  Pyörön koulun 4-6 luokkalaisille   

Työpajan pohjana Tomi Kotion Koira nimeltä Kissa
Sanataideohjaajana Riikkamaria Korhonen

Sananselityksiä

LEHMÄ, on eläin, joka on maatilaeläin. Sillä on ruskeita tai mustia laikkuja ja korvassa semmonen merkkiasia.

SAVUPIIPPU, on semmonen asia, joka on talojen katolla ja vaikka jos lämmittää takaa, niin sieltä tulee savua.

METSÄ, on semmonen paikka missä on paljon puita, kiviä ja kantoja sekä ehkä puroja. Siellä kasvaa myös mustikanvarpuja ja puolukan ja sitten vielä polkuja.

AURINKO, on keltainen, lämmin ja voi paistaa ihan minä vuodenaikana hyvänsä.

Tyttö, 10 v.
***

HUMALAINEN, on semmonen joka juo alkoholia ja on sitten kännissä. Se juo koska alkoholi maistuu hyvätä ja juo myös koska sen kaveri kuoli.

Poika, 5. lk.
***
ISÄ, on äistisi aviomies.

PARTA, on vähän niin kuin tukka.

HAJU, haisee pahalle ja hyvälle.

Poika, 4. lk.
***
RUOKA, on hyvää. Ruoka on syötävää. Sitä voi tehdä nuotiolla, grillillä tai paistinpannulla.

MERI, on joesta ja koskesta ja lammesta ja purosta isompi muoto.

Poika, 10 v.
***
ÄITI, tarkoittaa sinun huoltajaa. Se pitää sinusta huolta. Äiti on sinun kanssa koko elämän tai ainakin 18 vuotta.

AURINKO, lämmin valo tuo rusketusta kesällä, pientä lämpöä talvella.

AAMU, monelle tuskallinen asia. Aamu on päivän aloitus. Aamulla syöt aamupalan.

Tyttö, 10 v.
***

Runoja

Koira olen mä
Mutten kissa en olisi
Näin
Mutta Kissa Nimeni on.
Mutta olen haukuttu
Mutta haluaisi olla Minäni.

Poika, 12 v.

Yksinäinen känni ukko joka söi kalakukkoo

Poika, 5. lk.

Yksinäisyyttä tuntee koira pienoinen.
Ei hän nähnyt isäänsä tarinoineen.
Äiti toivoi hänestä itsenäisen.
Hänestä ei sitten tullutkaan sellainen.
Lopulta koira tapasi vanhan miehen
ja hänestä tuli ystävä koiran ainoinen.

Poika, 5. lk.

Ohjeeea,
Boom mä tahdon juustoo,
koska se vahvistaa tätä luustoo.
Joo en mee pidemmälle,
jos menisin en tulis tänne,
Boom

Poika, 5. lk.

Ei kannata olla kännissä.
Kytät tulevat rännistä.
Sut vietiin putkaan.
Olit jo lähtemässä omaan sukkaan.
Sit sä löydät koiran ja sanot
no voihan nyt.

Poika, 11 v.

Olipa kerran kissa, joka Jirin päälle pissas.
Oli sil koulus hissaa, sen jälkeen se heitti tikkaa.
Sen takii se kaiken missaa.

Poika, 11 v.

Oli kerran kissa, joka puun viereen pissas
sille tuli hätä se tukehtuu häkään
äiti tuli kotiin
sillä meni moti s
e koneen heitti roskiin
Jonnelt otti kissan.

Poika, 11 v.

Yksinäisyyttä tuntee koira pienoinen.
Ei hän nähnyt isäänsä tarinoineen.
Äiti toivoi hänestä itsenäisen.
Hänestä ei sitten tullutkaan sellainen.
Lopulta koira tapasi vanhan miehen
ja hänestä tuli ystävä koiran ainoinen.

Poika, 11 v.

***

Tarinoita

Retki ystävyyteen

Tämä hetki on ikimuistoinen monille siispä istu aloillesi, koska kuulet nyt tarinan maagisesta retkestä. Olipa kerran Lusi tyttö, joka asui mikä mikä maassa. Lusi halusi unelmistaan eniten lentää lohikäärmekotkan kanssa. Lusi lähti matkaan mikä mikä maan sydämeen. Kun Lusi saapui mikä mikä maan sydämeen hän näki tuhansia timantteja ja yhden yksinäisen lohikäärmään. Lusi lähetyi lohikäärmettä. Kun hän oli lohikäärmeen luona, hän näki lohikäärmeen olevan tyttö. Lusi lähestyi lohikäärmettä. Lohikäärme ilahtui nähdessään tytön nimeltä Lusi. Lusi kysyi lohikäärmeen nimeä. Lohikäärme vastasi: ”Nimeni on Rindia.” He ystävystyivät. Yhdessä he pitivät eniten toisitaan. Molemmat olivat salaman nopeita. He lensivät auringon nousuun ja molempien tärkeimmät unelmat toteutuivat. Lohikäärme Rindian unelma oli saada ystävä ja taikatyttö Lusin tärkein unelma oli saada lentää lohikäärmekotkan rinnalla.

Tyttö, 10 v.

Minecraft tarina Steve louhi kaivoksessa ja luohi timanttia. Aurinko laski. Steve tiesi että zombit tulevat kohta. Steve lopetti louhimisen ja alkoi kävellä kohti taloaan. Oli jo yö. Steve käveli metsässä ja kuuli kuinka zombit kävelivät lähistöllä. Sitten zombi hyökkäsi Steven kimppuun. Steve taisteli zombia vastaan. Lopulta Steve onnistui tappamaan zombin. Aamu sarasti jo, Steve nukkui vähän ja palasi kaivokselle ja louhi kaiken timantin.

Poika, 10 v.

***

Kohtauksia

Ja Maria saapui kannelle lastensa kanssa, ja huomasivat että veneitä ei ole. He rupesivat rukoilemaan muiden suomalaisten kanssa. Laiva painui syvyyteen, ja Maria lapsineen putosivat mereen. Anna Tarja istui veneessä ja katsoi kuinka Titanic upposi.

Poika, 5. lk

***

Tekstejä kirjan kuvituksen pohjalta

Koira nilmeltä Kissa leikki puistossa Näädän kanssa. Ne leikkivät sellasta että koira juoksi ja Näätä perässä, eli ne leikki hippaa. Kunnes ne näkivät lapsia Näätä sanoi: – Mennäänkö kutsumaan lapset mukaan? Koira vastasi: – Joo! Ja niin ne menivät pyytämään lapset mukaan ja lapset tulivat mukaan leikkimään.

Tyttö, 5. lk.

Koirapuistossa Ylväs Afgaani merkitsi pissallaan puunrungon ja sanoi: – Minä olen koirapuiston kuningas, ja nappasi palloni. Sitten iso puudeli tuli minun luokse. – Leikitäänkö hippaa? – Ei minua huvita, kun Ylväs Afgaani vei minun lempi palloni. Sitten Ylväs Afgaani huusi, että olet sekarotuinen Piski, jonka nimi on Kissa. Lähdin näädän luo ja sanoin: – Haluan lähteä pois, minua kiusataan. Ylväs Afgaani vei minun palloni ja halukkui minua.

Tyttö, 5. lk.

Olipa kerran koira nimeltä Kissa. Kissan isä oli tarina, hän lähti pois, kun Kissa syntyi. Kissan äiti sanoi: – Älä luota ihmisiin, sammakoihin, naaraihin ja kissoihin. Äiti sanoi Kissalle: – Minun pitää lähteä pois. Kissa oli yksinäinen. Hän kierteli peltojen ylitse. Kissa hyppäsi rekkaan ja kun hän heräsi, hän oli Helsingissä. Helsingissä hän ei ollut ainoa koira. Kissa meni koirapuistoon. Kissa tapasi paljon koiria. Kissa sanoi: – Minä olen Kissa. Kaikki koirat nauroivat ja ilkkuivat Kissalle. Kissa jatkoi matkaa. Kissa tapasi savupiipun kokoisen papan, mutta kuitenkin Kissasta ja papasta tuli parhaat ystävät. He matkustivat ympäri maailmaa. Kissa tunsi, ettei pelannyt enää mitään. Kissa ja pappa olivat vapaita ja onnellisia.

Tyttö, 5. lk.

Koirapuistossa Kissaa haisteltiin ja haukuttiin. Kissa sanoi: ”Olen koira, jonka nimi on Kissa.”. Kissaa harmitti, kun hän on yksin. Kissaa haukuttiin sekarotuiseksi piskiksi, jolla ei ollut ystäviä. Hänelle sanottiin että kissat ovat itsenäisiä mutta Kissasta tuntui yksinäiseltä.

Poika, 5. lk.

Hei! Olen Kissa tai minun nimeni on Kissa. Olen oikeasti koira. Kävin tänään koirapuistossa ja minua haukuttiin ja tönittiin siellä. Muut koirat ovat ilkeitä minulle… Kissa: Älkää haukkoko minua! Muut: No miks ei? Rakki. Kissa: Se ei tunnu mukavalle. Omistajani: Nyt häipykää! Kissa on maailman mukavin koira. Tutustukaa ensin Kissaan, ennen kuin haukutte! Menimme kotiin ja katsoimme elokuva.

Tyttö, 5. lk.

Hei, minä olen Kissa … tai siis koira, jonka nimi on Kissa. Olen erittäin yksinäinen. Minä itken. Aina jos pyydän jotakuta olemaan ystäväni, he pyytävät kertomaan ja kun sanon että nimeni on Kissa he nauravat ja lähtevät pois. Äitini olisi halunnut että olen kissa mutta olen koira, jonka nimi on Kissa. Minä olen tosi pieni. Minulla on iso hattu. Minä pidän siitä. Minulla ei ole sisaruksia. Äiti sanoo että heistä tuli enkeleitä… ja minä olen Kissa. Äiti sanoi että kissat tarvitsevat itsenäisyyttä ja jätti minut yksin. Illalla katson aina tähtitaivaalle ja kuvittelen että minulla on vielä joskus ystävä. Mutta nyt alan nukkumaan. Hyvää yötä.

Tyttö, 5. lk.

Olipa kerran yksi kaupunki, joka on ihan valtava. Kaupungissa on monta taloa ja monta ihmistä. Kaikki ihmiset ovat hyviä. He tekevät työtä yhdessä ja heillä on paljon rahaa. He antavat rahaa ihmisille, joilla ei ole rahaa. Kaupungissa on ihan monta lasta, jotka pelavat aina yhdessä. Talvella sataa lunta, ihmiset ovat taloissa. Kesällä aurinko paistaa ja ihmiset ovat rannalla. Keväällä on erivärisiä kukkia ja ihmiset ovat puistossa. Syksyllä on vähän aurinkoa ja lehdet tippuvat puusta ja sienet ovat maassa. He puhuvat arabiaa ja he oppivat englantia. Koulussa on paljon lapsia, jotka ovat ahkeria. Yksi päivä aurinko paistaa ja kaikki ihmiset ovat iloisia, koska heillä on juhlapäivä ja he antavat heidän kaupungille nimen. Sen nimi on Paras Kaupunki.

Tyttö, 5. lk.

Lastun Vanhan pihan puuselfiet

Lastun Vanhan pihan aarre –leirillä runoiltiin puiden puolesta. Leiriläiset tutkivat ja tarkastelivat puita kirjaillen sanoja ylös. Sanat sijoitettiin runokaavaan, joka sai puut puhumaan. Puiden omakuvia alla.

***

Olen pilvikirsikka vino ja kiemurainen.
Rapisen ja suhisen aurinkoisella niityllä.
Juuret vahvat ja paksut.
Ihoni ryppyinen.
Pääni kotoisa.

Olen pilvikirsikka,
43 lehtevää oksaa.
Pysyn paikallani.

Puun puolesta runoilivat:
Adalmiina, Katri, Inge ja Aamos

***

Olen lehtikuusi vihreäpiikkinen.
Kahisen ja narisen ruohokankaalla majakylässä.
Juuret isot.
Ihoni muhkurainen.
Pääni korkea ja terävä.

Olen lehtikuusi,
Miljoona-kaksi hyväntuoksuista oksaa.
Heilun.

Puun puolesta runoilivat:
Minni, Elsa, Leona, Joni ja Johannes

***

Olen syreeni monioksainen.
Heilun ees-taas tuulessa
ja kahisen pihatuolin ympärillä.
Juuret ptkät, kieppuvat.
Ihoni sileä ja vaalea.
Pääni kukkiva.

Olen syreeni,
1110 kaunista oksaa.
Tuoksun rakastettavalta.

Puun puolesta runoilivat:
Moona, Eemos, Siru, Anni ja Miisa

Kirjastosuunnistus Pöyrön kirjastossa 28.2.2017
Pyörön koulun 4-6 luokkalaisille
Sanataideohjaajana Riikkamaria Korhonen

Jukka Itkosen Astronautin rusinapulla kirjan innoittamana henkilökuva:
Kapteeni Lakki, 87-vuotta.
Tuntomerkkinä lakki, sininen, melkein aineeton olemus.
Kapteeni Lakki liikkuu leijumalla laivasta laiturille ja takaisin.
Läheisin hänelle on, laivansa Harriton.
Inhoaa ja vihaa maakrapuja, mutta unelmoi Harriton II!
Kapteeni Lakin jääkaapista löytyy korppuja ja vettä.
Hän ei ikinä pajastaisi kenellekkään oikeaa ikäänäs, 88-vuotta.
Vaatekaapin alahyllyn alla hänellä on 85 merimieslakkia.
Kapteeni Lakki ei ole ikinä itkenyt.
Jos Kapteeni Lakki kuulisi kuolevansa huomenna, hän söisi ylimääräisen korpun.

Kirjoittanut: Poika
_________________________

Eppu Nuotion Näin pienissä kengissä runokirjan runosta syntynyt henkilökuva:
Pekka ja ikä on 8v.
Iso pää, lyhyet hiukset, erityistaitona jalkapallon pelaaminen.
Liikkuu huojuvasti, tavataan puistossa ja jalkapallokentällä.
Läheisimmät henkilöt ovat Äiti ja Isä.
Ei siedä koirankarvoja, mutta unelmoi koirasta.
Jääkaapissä Pekalla on omena ja jauhelihaa.
Ei ikinä paljastasi :).
Vaatteet löytyvät vaatekaapin alahyllyn alta.
Hän ei itke.
Jos kuulisi kuolevansa huomenna, odottaisi huomista.

Kirjoittanut: Tyttö
______________________________

Sanalistan pohjalta kirjoitettu runo:
Uni
Nukahdin kun yritin nukkua, luin kirjoja
ja aloin unelmoida oli kivaa, mutei
liian. Tahdon takas nukkumaan nimittäin se
oli kivaa Uni Paras kuin uunin antimet
eli nukkumaan ja kuuluu
kuorsausta ainiin nukkumaan!

Kirjoittanut: Tyttö

Kerholaisten omat satukirjat ovat esillä Tarinatiikereiden näyttelyssä Iisalmen kirjastolla 21.2.-20.3.2017 välisen ajan. Suomi100Yhdessä-teemaa ja Aapelin 5 vuotista taivalta juhlistava Maailman paras napa-yhteisöteos kerholaisten kehu-kortteineen ja huovutusnapoineen esillä näyttelyssä.

Sanataideohjaajana Merja Hynynen-Niskanen

IISALMI

Liljan ja Lohiksen seikkailut. Otteita satukirjasta. Kirjoittanut Sonja

Takakansiteksti: Lilja on ihan tavallinen koira. Lilja joutuu huimiin seikkailuihin! Lue tämä kirja ja päästä mielikuvitus valloilleen. Tämä kirja on juuri sopiva mielikuvituksellisille lapsille.

Olipa kerran Mia niminen tyttö, joka harrastaa karatea ja omistaa Lilja nimisen koiran. Koira on ollut kaikenlaisissa seikkailuissa. Kerron sinulle yhden. Oli päivä. Lilja oli Mia kanssa kävelyllä. Hetken kuluttua eteemme hyppäsi iso LOHIKÄÄRME! ”Krrrrr!” ” ininää” ”iik!” ”iik!” ”mrrrrrr” Mia oli ihan hädissään mutta Lilja suojeli Miaa.

1. LUKU

Suojelin sitä kuin isoa ruokapalaa. Silloin huomasin sen lohikäärmeen. Naama oli….surullinen. Lilja sanoo: ”Tule mukaan.” Lilja: ”Mikä on nimesi?” Lohis: ” Se on Lohis!”

2. LUKU Portaali 81

”Mikä paikka tämä on?”, Lohis sanoo. ”Portaalihuone!”, Lilja vastaa. He menivät 81-numeroiseen portaaliin. ”Tämä on hyvä, tule!”, sanoi Lilja. ”Rukkanen sentään irroitan pantasi!” ”Selvä!”

3.LUKU Ihmemaa

”Onko tämä se paikka!” Lohis sanoi. ” On…se on Ihmemaa!” ”Voi miten kaunista”, Lilja sanoi. ”KATSOKAA, tulkaa!” ”Mutta siellä on…wow musiikkia!” ”Mitä moi! Olen musiikin johtaja ja Zeron opettaja!” ”Minä käyn täällä soittamassa pianoa”, sanoi Zero. ”Soitatko mitään muuta soitinta?”, sanoi Lohis. ”Soitan myös kitaraa ja nokkahuilua.” ”Hän osaa soittaa ja viheltää Tuiki tuiki tähtösen silmät kiinni”, sanoi johtaja. ”No, mutta… Menkää ihmeessä ulos!”, sanoi johtaja. Menimme ulos ja siellä oli oikea Ihmemaa. ”WOW”, sanoi Lilja ja Lohis.

4. LUKU. Koti

”Hei katso, tuolla on koti!”, Lilja sanoo. ”Niin on mennään katsomaan!”, Lohis vastaa. ”Hei, hei Lilja ja hei hei Lohis!”, huusivat muut. ”Kenen koti tämä on?”, sanoi Lohis. ”Se on eläinten koti”, vastasi lilja. ”Mikä eläin siellä on asumassa?”, kysyi Lohis. ”En tiedä katsotaan!”, sanoi Lilja.

5.LUKU Kuuletko?

Lilja ja Lohis pääsivät tikkaat ylös ja koputtivat oveen. KOP! KOP! ”Onko siellä ketään?”, kysyi Lilja. ”Ei kukaan kuule!”, sanoi Lohis. ”Kuuletko, joku puhuu?”, Lohis kysyy. ”Kuulen kyllä”, vastaa Lilja. ”Oi katso oravia!”, sanoo Lohis. ”Ovatpa ne söpöjä!”, Lilja huutaa.

6. LUKU Ihanko totta?

”Hei! Keitä te olette ja mitä teette kodissani?”, kysyivät oravat. ”Olen Lilja tässä on Lohis”, Lilja sanoo. ”Hei. Olen Kurre, hän on Misu”, sanoi Kurre. ”hauska tavata Misu ja Kurre”, sanoi Lohis. ”Näimme kotinne ja ajattelimme tulla käymään.” ”Käykää peremmälle”, sanoi Misu. ”Miksi teillä on tuommoiset siivet?”, kysyi Lohis. ”Ai nämä. Kaikilla eläimillä täällä on”, vastaa Misu. ”Ihanko totta?. Luulin, että vaan lohikäärmeillä on.”, Lohis sanoo. ”Jopa Lilja saa siivet kun on aika!”, vastaa Misu.

7. LUKU Yö

”Voi ei tulee yö!”, huutaa Kurre. ”Teidän on aika poistua, hei hei!”, lisää Misu. Misu työnsi meidät ulos ja Kurre veti kynnysmaton sisään. Olimme yksin ulkona oli pimeää. Menimme onttoon puuhun piiloon. Olimme lähekkäin kunnes kuului TUMP TAMP. Sillä hetkellä edessämme oli…JÄTTILINTU! Se sanoi Pii! Paa! Puu! Miksi piilossa ootte muu! Sitten tajusimme että jättilintu oli…Kiltti.

”Kukaan mua ei usko. Uskokaa eksyny äitistä oon. Kukaan mua ei auta pelkää vaan. Sua tartteen pliis, auta mua nyt siis.”

”Okei, autetaan”, vastasivat Lilja ja Mia.

Miten satu Ihmemaassa jatkuu, sen voit käydä lukemassa Sonjan satukirjasta Tarinatiikereiden näyttelyssä.

***

Mimmi ja Miisa ovat prinsessoja ja bestiksiä. Lukemalla Miljan ja Elinan satukirjan pääset kurkkaamaan  kahden bestisprinsessan risteäviin tarinoihin heidän arkipäivistään – arkipäivistä, jotka ovat kuitenkin yllätyksiä täynnä!

Mimmin tarinoita. Otteita. Kirjoittanut Milja

Takakansiteksti: Mimmi seikkailee BFFänsä Miisan kanssa ja Mimmi saa tietää että on prinsessa! Lukekaa kirja niin pääsette lumoavaan tarinaan mukaan.

Moi olen Mimmi. Olen 18 v. ja asun Puolukkapolku 6, Nokia. BFFäni on Miisa. Perheeseeni kuuluu sisko, sisko, äiti, isi ja koirani Pepi.

…..LUKU 3. Kaupungilla Heräsin aamulla ja söin nopeasti ja lähdin kaupungille soppailemaan vaatteita. Kahden tunnin kuluttua menin kotiin mutta kas kummaa minulla olikin synttärit. Sain lemmikin äitiltä ja isiltä, mangustin. Annoin sen koulutukseen. Kahden tunnin päästä se oli tosi kesy.

***

Miisan tarinoita. Otteita. Kirjoittanut Elina

Takakansiteksti: Tervehdys! Sinä joka luet Prinsessa Miisan kirjan olet mahtava! Kirjan päähenkilöitä ovat Miisa, Äitinsä & Arvoitukset!

Hei olen prinsessa Miisa! Olen 6B luokalla. Vaikka olen prinsessa käyn silti koulussa, mutta kouluni ei ole mikään tavan koulu, nimittäin koulussani opetellaan Prinsessojen historiaa. Ollaan tanssimassa. Koulussani ei ole välkkiä tai no on mutta silloin ollaan sisällä! Välkällä saa olla puhelimella, tietokoneella tai tehdä mitä haluaa paitsi olla luokassa!

***

Gelian taru. Otteita. Kirjoittanut Lotta

Takakansiteksti: Gelian taru kertoo orpotytöstä joka joutuu ihmeelliseen kylään, joka on täynnä kissoja. Mutta kuka on Viveka? Kuka on Vranoi? Ja keitä ovat Cristel ja Olivia? Mutta ennen kaikkea kuka on Manta? Mitä Gelialle käy oikeuden kanssa ja mihin hän joutuu seikkailussaan? Pian näet mihin salaperäinen Gelia joutuu.

Tämä tapahtui kolme tuhatta vuotta sitten pienessä Trionin kaupungissa. Kerran kylmässä elokuun yössä musta kissa hiipi pitkin katua nyytti suussaan. Se laski nyytin erään talon rappusille. Nyytistä kurkisti pieni kissavauva. Ja sitten kissa lähti pois. Aamulla nyytissä oli ihmisvauva, jonka talon asukas otti ja kasvatti häntä. Meni vuosia ja lapsesta kasvoi kaunis neito. Hän oli 12 vuotias kun hän jäi orvoksi. Mies joka oli kasvattanut tytön, kuoli. Kun tyttö oli 3 vuotias hänelle annettiin pitkän mietinnän jälkeen nimeksi Gelia. Geliaa oli koko iän kielletty menemästä täydenkuun aikaan ulos. Hän oli nyt orpo ja hän eli kadulla ja söi sitä mitä löysi. Hän autteli eläimiä ja antoi omaa ruokaansa muille. Hän teki pienen kodin itselleen roskapönttöjen taakse. Hän vei sinne mitä löysi. Eli ruokaa ja vilttejä joita hän löysi. Hän lahjoitti paljon vilttejä ja muuta eläimille. Hänellä oli kyky puhua eläimille. Kun hän lahjoitti eläimille ruokaa eläimet antoivat hänelle talveksi suojan omista koloistaan ja hän kunnioitti sitä.

Kerran sitten hän oli kaupungilla ja hän kuuli huutoa ja meni läheisen hevostallin luo kurkkimaan. Kun hän oli siinä hetken seisonut hän kurkisti ja katsoi mitä tapahtui. Siellä oli mies joka puhui poliisien kanssa. Hän näytti hätääntyneeltä. Juuri silloin joku tarttui rotevalla kädellä häntä käsivarresta. Gelia käännähti ja näki poliisin joka katsoi häntä tuimasti. Mies sanoi: ” Sinä olet hevosvaras.” ”En ole varastanut mitään hevosia”, Gelia änkytti. Gelia vietiin oikeuteen ja siellä hän istui oikeustuolissa. Tuomari puhui Gelialle: ”Sinulle päätämme tuomion..”

”En ole…”, sanoi Gelia. Mutta tuomari keskeytti hänet: ”Sinä istut siinä suu kiinni kun me neuvottelemme!” Sitten mies meni muiden luo ja alkoi keskustella Gelian tuomiosta. Silloin Gelia näki ikkunalla istuvan pääskysen. Hän sanoi pääskyselle eläinten kielellä: ”Hae jänikset ja pyydä niitä auttamaan!” Pääskynen teki työtä käskettyä ja lensi pois. Parin minuutin kuluttua ikkunalle lensi pääskynen joka viittoi neljää jänistä tulemaan lähemmäksi. Jänikset pomppasivat ikkunalle. Gelia sanoi heille:” Jänikset auttakaa minua!” Silloin jänikset pomppasivat sisään ja alkoivat nakertaa köysiä. Gelia kiitti ja pakeni ikkunasta ja juoksi kotiin. Siellä hän luuli olevansa turvassa. Mutta pian hän kuuli että poliisit lähestyivät ja hän pakeni metsään. Gelia juoksi ja juoksi niin kauan kunnes hän tajusi että oli eksynyt. Silloin hän pysähtyi. Hän seisoi pitkään eikä halunnut liikahtaakaan. Sitten alkoi sataa. Ensin se oli vain tihkusadetta, sitten se yltyi ja pian satoi jo kaatamalla. Hänen kauniin punaisesta tukastaan tippui vesipisaroita hänen mustalle kaavulleen. Gelia painautui vasten tammea ja nukahti. Yöllä Gelia heräsi siihen kun joku nosti hänet puukärryjen päälle. Gelia avasi silmänsä ja sanoi: ”Ketä te olette?” ”Ryöväreitä”, kuului miehen ääni. Gelia yritti riuhtoa itseään irti mutta huomasi sen olevan turhaa sillä hänet oli sidottu. Silloin kärryt törmäsivät kiveen. Gelia löi päänsä ja menetti tajuntansa äkillisesti. Gelia ei tiennyt herätessään kuinka kauan oli ollut tajuton mutta tiesi olevansa ryövärileirissä. Yllättäen hänen jalkojaan ja käsiään alkoi puristaa hirveästi. Gelia voihkaisi kivusta ja yritti tajuta mistä oli kyse. Sitten hän näki mitä oli tapahtunut. Ilmeisesti hänen pyörtymisensä jälkeen hänet oli sidottu rosvoleirin puuhun. Miehet naureskelivat Gelialle: ..”että jos yrität karata niin susi….” ”Hei Fran”, toinen ryöväri sanoi, ”jos haluat kertoa tytölle niin kerrotaan sitten iltanuotiolla!”

Päivä kului ja pian oli ilta, se tarkoitti että oli iltanuotion aika. Gelia näki, että eräs mies kantoi soihtua ja hänen perässään kaksi miestä sylissään kasallinen halkoja. Gelia näki kun miehet pysähtyivät aukion keskelle. Gelia näki kun muut ihmiset pysäyttivät työnsä ja hiljentyivät kuuntelemaan. Mies asteli keskelle aukiota ja sanoi: ”Aloitamme illan kertomalla tytölle mitä hänelle käy jos hän karkaa.” Mies aloitti: ” Ensiksi jos karkaat sudet syövät sinut!”. Ryövärit alkoivat tirskua. ”Sitten ahma syö raatosi.” Ryövärit hohottivat jo aikalailla. Sitten mies jatkoi: ”Sitten ötökät syövät luusi ja sitten olet loppu!” Ryöväri nauroivat nyt täyttä kurkkua. Gelia oli lohduton. Vaikka ryöväreiden muut vangit katselivat häntä myötätuntoisina. Sitten illanvietto jatkui eikä kukaan välittänyt enää Geliasta. Yllättäen tapahtui jotain sellaista ettei kukaan pystynyt tajuamaan sitä. Gelia alkoi muuttua. Hänen kätensä alkoivat muuttua tassuiksi. Sitten hän näki kutistuvansa. Hän sulki silmänsä ja yhtäkkiä narut löysentyivät ja hän riuhtoi itsensä irti naruista. Sitten Gelia hyppäsi pusikkoon ja katsoi ryöväreitä. Gelia näki, että he eivät olleet huomanneet hänen pakoaan. Gelia juoksi niin nopeasti kuin kintuistaan pääsi. Lopulta hän pysähtyi pienen lammen viereen. Hän aikoi juuri putsata kasvonsa lammessa kun hän näki peilikuvansa. Hän oli muuttunut kissaksi!

Miten Lotan satu jatkuu? Jännittävän Gelian tarun voit käydä lukemassa Tarinatiikereiden näyttelyssä.

KIURUVESI

Suomi100Yhdessä-teemaa ja Aapelin 5 vuotista taivalta juhlistava Maailman paras napa-yhteisöteos kerholaisten kehu-kortteineen ja huovutusnapoineen esillä näyttelyssä Kiuruveden kirjastolla 23.2.-23.3.2017. Kerholaisten omien satukirjojen satoa luettavissa Aapelin julkaisukanavalla.

Sanataideohjaajana Merja Hynynen-Niskanen

Vinski ja Leo-kissojen hyvä ystävä on Kertzi- hamsteri. Heillä kolmella kaveruksella on muitakin yhteisiä hamsteri- ja kissaystäviä, onpa joukossa yksi koirakin. Vinski ja Leo sekä Kertzi kertovat vuodenkierrostaan omasta kissa- ja hamsterivinkkelistään!

Kertzin vuosi 2016-2017. Otteita. Kirjoittanut Pihla

Takakansiteksti: Tässä kirjassa Kertzi ja hänen ihanat ystävänsä seikkailevat. Joskus juhliin tulee hieman kömpelöitä juttuja. Tässä tarinassa kerrotaan melkein kaikista juhlista, muta joskus myös tavallisesta elämästä esim. miten arki sujuu.

Minä olen Pihla. Minä kerron hamsteristani Kertzistä ja sen upeasta vuodesta 2017. Kertzin koko nimi on Kertzi Prinssi Ruubert. kertzi on rodultaan Venäjänkääpiöhamsteritalviko. Kertzi on pieni ja valkoinen. mutta sen selässä on musta juova. Tässä tarinassa Kertzi ja sen kaverit Milo, Masa, Muru, Kiki, Minni, Rohmu, Leo, Vinski ja Voitto seikkailevat milloin missä. Milo, Masa, Muru ja Kiki ovat Kertzin lisäksi hamstereita. Minni, Rohmu, Vinski ja Leo ovat kissoja, mutta Voitto on koira. Kaikki luettelemani hamsterit ovat Venäjänkääpiöhamsteritalvikkoja ja Vinski, Leo, Minni ja Rohmu ovat maatiaiskissoja. Ai niin, Voitto on Lapinporokoira. Tämä tarina alkaa joulusta.

LUKU 1. Jouluvalmistelut

Eräänä hyvin tärkeänä päivänä Kertzi heräsi varhain aamulla. Nimittäin huomenna olisi jouluaatto ja tekemistä riitti. Heti ensimmäisenä sängystä noustessaan Kertzi kipitteli ruokakupille ja tonki raksujaan. Juuri silloin hän näki kupin pohjalla maapähkinän ja nappasi sen käpäliinsä. Sitten se hörppäsi yhden tilkan vettä. Sitten Kertzi juoksi yläkertaan ja kipusi puusta tehdyn sillan päälle ja hyppäsi kaltereihin. Silloin hän tarttui kaltereista ja avasi häkin kannen ja kipitti häkin reunaa pitkin ja hyppäsi sängylle ja sitten alas sängystä. Se kipitti oven alitse ja ulkona sitä taas oltiin. Oli kova ja ripeä pakkanen, mutta onneksi Kertzin lämmin valkoinen talviturkki lämmitti häntä. Kertzi kävi hakemassa joulukuusen Leon ja Vinskin luota. Hän päätti koristella sen tuota pikaa, mutta ennen sitä hän aikoi hörppiä kuumaa kaakaota. Kaakaon jälkeen Kertzi päätti tehdä kutsut joulujuhlaan. Kertzi aikoi tehdä ne pahvista. Kutsuista pitäisi tulla pienet ja upeat, sellaiset jotka mahtuvat kauniisiin kirjekuoriin. Kertzi halusi niihin tarroja, mutta ei mitä tahansa tarroja vaan sydäntarroja, joissa olisi paljon timantteja. Kun kutsut olivat valmiita Kertzi päätti viedä ne postiin toimitettaviksi. Kun kirjeet oli viety postiin, Kertzi koristeli joulukuusen upean näköiseksi. Sen jälkeen koitti vaikein hetki sillä kuusi piti viedä häkkiin. Ensin Kertzi otti kuusen jalasta kiinni ja vei kuusen häkkiin. Hän katseli kuusta ja ihaili kuusen latvassa riippuvaa tähteä joka hehkui ja valaisi koko häkin. Pitkän päivän koitteeksi Kertzi kömpi pesämökkiin sillä olihan se jo kovin väsynyt päivän päätteeksi, Kertzi haukotteli ja pyörähteli pesässään. Kertzi näki unen jossa jouluaatto koitti. Vieraita saapui koko ajan, kaikki oli hyvin iloisen näköisiä, kaikki nauroivat ja muistelivat kaikkea mitä ennen tätä oli tapahtunut. Kaikki aukoivat lahjoja tai antoivat niitä. Tämä uni oli todella hyvä uni ja ehkäpä enneuni. Silloin kun Kertzi oli maistamassa suklaakonvehtia hän höristi korviaan ja heräsi unestaan.

LUKU 5. Juhannus

Kertzi oli puuhaillut sinä päivänä vaikka mitä. Hän odotteli, että hän pääsisi mökille ja että sinä iltana poltettaisiin kokko. Kertzi aina katsoi kokon liekkiin lempeästi. Sen suuret silmät valuivat pikkuhiljaa kiinni ja sitten ne aina aukesivat suuriksi ja kiiluviksi. Kertzi oli vähällä nukahtaa kunnes se kuuli outoa ääntä. Hän vilkaisi jokeen jossa joutsenet räpistelivät siipiään. Ne olivat hyvin kauniita valkoisia höyhenpukuisia kaunottaria, mutta juuri kun ne häipyivät rannasta ja Kertzi nukahti syvään uneen. Hän heräsi linnun sirkutukseen. Hän kömpi häkistä ja käveli kuistille jossa oli juuri kaksi kärpästä. Hän hiipi niiden taakse ja raapasi ja sitten vähän haukkasi. Sellainen oli Kertzin onnellinen juhannus.

***

Vinskin ja Leon elämää 2016-2017. Otteita. Kirjoittanut Hymy

Takakansiteksti: Tässä tarinassa kerrotaan kissojeni elämästä. Mitä tapahtuu jouluna? Entä pääsiäisenä? Avaa kirja niin näät. Mitä tapahtuu kun jätät lemmikkisi yksin? Avaa kirja niin näät!

1. Vinskin ja Leon joulu 2016

Minun nimeni on Hymy. Tämä tarina kertoo kissojeni Vinskin ja Leon joulusta.

– Äiti! Lähdetään jo!, minä huusin.

– Mennään, mennään! Tule Paavo!, äiti sanoi.

Paavo on minun veljeni. Menimme ulos ja minä viimeisenä paukautin oven kiinni. Leo nukkui, mutta yhtäkkiä Leo aukaisi silmänsä. Leon vieressä oli kaukosäädin. Leo vilkaisi sitä… nosti tassunsa…ja painoi nappia. Televisio aukesi ja Leo alkoi katsoa hauskoja kotivideoita. Vinski nukkui Leon vieressä. Leo tuuppaisi Vinskin hereille. Leo näytti Vinskille vihreää paperilappua jossa luki näin…

Tervetuloa joulujuhliini Vinski ja Leo! Joulujuhlissa on herkkuja kaikille. NIIN hyviä! Klo 16.00. Ilmoita allergioista. Osoitteeni: Kirkkoharjuntie 9B. tv. Kertzi Hamsteri

Vinski ja Leo eivät tunne numeroita joten he hätääntyivät. Joten Vinski ja Leo päättivät lähteä etsimään taloa heti. Ensin he menivät taloon 7A. Siellä oli suuri musta koiranluukku. Luukku aukesi ja sieltä tuli suuri ajokoira. Vinski ja Leo säikähtivät, maukaisivat ja kiipesivät puuhun. Leo ja Vinski roikkuivat puusta 5 minuuttia kunnes koira lähti. Sitten he laskeutuivat puusta ja lähtivät. He kokeilivat taloa 9B ja koputtivat. Sitten Kertzi tuli avaamaan. Vinski ja Leo olivat iloisia, koska löysivät oikean talon. Voitto, Minni, Milo, Vinski, Kertzi, Leo, Masa. Muru ja Kiki juhlivat iltaan asti.

5. Juhannus

Vinski ja Leo keräsivät kauniiseen kesäpäivään. Heitä haukotutti ja väsytti kauheasti vaikka kello oli jo kolme! Kissat päättivät torkkua vielä. Sitten Leo muisti, että heidän piti vielä matkata 6 kilometriä jalan! He lähtivät heti. Heidän piti myös viedä vanha sohva pois poltettavaksi. Onneksi se painoi vain 10 kiloa. He matkasivat kantamalla sohvaa käsin ja vihdoin pääsivät perille.

6. Itsenäisyyspäivä

Vinski ja Leo katselivat ikkunasta ulos. Ulkona oli -30 astetta eikä kukaan halunnut lähteä ulos. Vinski olisi halunnut ripustaa lipun salkoon ja Leo olisi halunnut laulaa. Vinski muisti, että heillä oli uudesta vuodesta jäljellä korvaläpät. Vinski ja Leo löysivät myös vauvojen lapaset kellarista. Sitten he menivät ripustamaan lipun tankoon, laulamaan ja sitten juomaan kaakaota.

Lapsuuden leikkejä ja kiitoskirjeitä Aurinkorinteeltä

Sanataidekoulu Aapelin sanataideohjaajat ovat Aurinkorinteen koulun lukukummeja. Lukukummien ensimmäisellä vierailulla 29.9.2016 kirjoiteltiin kiitoskirjeitä omille tärkeille ihmisille sekä muisteltiin lapsuuden leikkejä. Näihin tunnelmiin 6.luokan oppilaat viritteli jalkapallotähti Neymar, jonka elämänkerrallisessa kirjassa Matkalla huipulle hän välittää kiitollisuuttaan omille tukijoilleen: isälleen, valmentajilleen, perheelleen. Myös Neymarin tarkat kuvaukset lapsuuden palloleikeistä virittivät teeman äärelle.

Kokosimme Aapelin julkaisukanavalle pienen koosteen päivän kirjoituksista. Jotta mahdollisimman moni pääsee mukaan, julkaisemme vain otteita eri teksteistä. Osa kirjoittajista toivoi, ettei tekstiä julkaista nimellä, jolloin nimen tilalla on vain tyttö/poika ja luokka.

***

KIITOKSEN PAIKKA

ISÄLLE

” Olet auttanut minua näkemään valon, jotta pääsen tavoitteisiini. Muistan, kuinka lohdutit minua, kun on ollut vaikeaa. Voin luottaa aina sinuun.”

Nimetön 6B

”Kiitos että olet opettanut minulle asioita. Näytät minulle hyvää esimerkkiä. — Muistan kuinka opetit minut pyöräilemään. Olen saanut apuasi kun olen tarvinnut sitä.”

Poika 6C

””Rakas isäni. Kiitos, että olet opettanut minulle säbää. Näytit minulle kuinka kalastetaan. Ilman sinua en olisi ollut hyvä koulussa. Olen ollut onnekas, sillä olen saanut olla kanssasi. — Olen oppinut sinulta paljon asioita joita tarvitsen tulevaisuudessa. Olet paras mahdollinen isä.”

Poika 6C

ÄIDILLE

” Kiitos, että olet opettanut minulle kaikenlaista elämästä. Näytät minulle esimerkkiä joka päivä. — On mahtavaa, että olemme niin läheisiä. Olet auttanut minua näkemään pahoja asioita hyvältäkin kannalta. Muistan, kuinka meillä oli ihan mahtavaa mökillä kesällä. Voin luottaa sinuun aina.”

Tyttö 6C

”Kun olen vihainen sinulle, minulla on tosi huono omatunto, koska oikeasti mietit vain minun parasta. Ihailen kuinka sosiaalinen olet uusien ihmisten seurassa, haluan periä sen sinulta. ”

Tyttö 6C

MUMMILLE / UKILLE

”Olet auttanut minua näkemään maailman toisella tavalla. Muistan kuinka olimme mökillä ja pyysin että kerrot minulle minun lapsuudestani ja sitten sinä kerroit. Olin onnellinen siitä. — Olen oppinut sinulta paljon: erottamaan hyvän ja pahan. Rakastamaan myös erilaisia ihmisiä.”

Nimetön 6C

VALMENTAJALLE/ YSTÄVÄLLE

” Kiitos että olet opettanut minua olemaan kärsivällinen ja kannustanut, kun olen harjoitellut liikkeitä. Olet ollut paikalla, kun on kisasuoritus tai joku muu esitys. — Voin luottaa, että rohkaiset minua aina, kun en jaksa. On mahtavaa, että jaksat kannustaa vieläkin minua, vaikka olen valittanut monesti.”

Hilla 6B

” Kiitos, että olet opettanut minulle voimistelun alkeet ja vaativiakin liikkeitä. Näytit minulle vaihe vaiheelta jokaisen liikkeen. Ilman sinua en olisi kinnostunut voimistelusta enkä harrastaisi todennäköisesti mitään. On mahtavaa, että olet opettanut minua.”

Tanja 6C

”Kiitos, että olet opettanut minulle avoimuutta ja poniasioita. Näytät minulle, millaista on oikea ponielämä. — Olen ollut onnekas, sillä olen saanut olla kanssasi ja jakaa ajatuksiani. — Voin luottaa sinuun ja siihen että voin kertoa sinulle mitä tahansa. —Olet paras mahdollinen ystävä mitä vaan voi olla.”

Nanna 6D

”Kiitos että olet opettanut minulle paljon kaikkea. Näytät minulle mallia asioissa joita en osaa. Ilman sinua en olisi ikinä oppinut luottamaan keneenkään näin paljoa. Olen ollut onnekas, koska tapasin sinut.”

Lotta 6D

”On mahtavaa että ymmärrät minua. Olet auttanut minua näkemään itseni sellaisena kuin olen. Muistan aina kaikki meidän yökylät ja reissut. Varsinkin kun mentiin kahdestaan tampereelle ja käytiin Särkänniemessä.”

Hanna 6D

***

LEIKIT LAPSUUDEN

”Menimme äkkiä vierashuoneeseen, jossa vedimme sängyn alta esiin ison laatikon. Katselimme sitä ihaillen. Valtava lelulaatikko. Siskoni ja minä valitsimme molemmat hahmon ja hyppäsimme sängyn päälle. Minun omani oli haihirviö jolla oli moottoripyörä. ”

Alvar 6A

”Kampaukset eivät olleet järkeviä, joskus päästäni löytyi pyykkipoikia, joskus monta pientä ponnaria. Kampauksiin meni paljon aikaa, ja saatoin välillä hermostua, mutta yleensä olimme sovussa. Leikkiin ei tarvittu sen kummempia välineitä. Mielikuvitus oli tärkein.

Tyttö 6A

”Kerran me eksyttiin kesken leikin Ikeaan. Meitä etsi kaikki myyjät. Me olimme aivan paniikissa. Puhelimet ei meillä edes toimineet joten emme voineet soittaa. Kun meidät vihdoin löydettiin niin me saatiin ”isot” jäätelöt.”

Linda 6A

”Joskus 5-6-vuotiaana me keksittiin ns. ryhmä jonka nimeksi tuli joukko. Meidän ”joukkoon” kuului hyvät, yhteiset kaverit ja jos näiden kavereiden kanssa tuli riittaa ne erotettiin joukosta. Meidän joukolla oli tunnusbiisi joka oli POP-musiikkia niminen kappale. ”

Sara 6A

”Leikissä saattoi tulla erimielisyyksiä esim. siitä että osuiko leikkipyssyllä mutta monesti se ratkaistiin niin että kumpikaan ei kuollut.”

Antti 6A

”Olin noin alakouluikäinen, kun leikimme kavereiden kanssa sotista. Leikimme aina samalla porukalla —- Tiimit sekoitettiin aina. Yleensä kaikki tappeli aseista, koska jotkut halusivat pistoolin, jotkut shiperin, jotkut konekiväärin. Minulla oli yleensä pistooli.”

Poika 6A

”Leikissä mennään piiloon ja yksi etsii. Kun ensimmäinen on nähty tai löydetty se jää etsijäksi, kunnes kaikki ovat löydetty. Eläydyin leikkiin innolla. Siellä (metsässä) oli todella hyviä ja täydellisiä piiloja ja etsiminen kesti sopivan pitkään.”

Oiva 6B

”Leikissä yritin kulkea keittiön läpi takaisin makuuhuoneeseen ilman että mummo tai ukki huomaisi minua. Kun pääsin makuuhuoneeseen kerroin veljelleni mitä mummoni teki.”

Tyttö 6B

”Me leikittiin että me oltiin hamstereita jotka taisteli pahiksia vastaan. Eläydyin leikkiini ihan täysillä ja tunsin olevani hamsteri.”

Poika 6B

”Aloitimme leikin sillä, että tytöt juoksivat sotaa pakoon ullakolle. Kerran kun kiipesin köysitikapuita, putosin niiltä. Olin aika korkealla, mutta pääsin hyvään asentoon pudotessani.

Tyttö 6B

”Leikimme sitä (hevosleikkiä) minun edellisen koulun ison kuusen alla. Leikkiin tarvittiin kiviä ja ruohoa. Leikissä oli yleensä 4-5 ”hevosta”, 2-3 ”hevosenhoitajaa” ja yksi ”ratsastuksenopettaja”. ”

Juuli 6B

”Siinä pihassa oli semmonen jännä mattoteline, jossa tehtiin aina outoja temppuja ja kuperkeikkoja ja siinä oli silleen kaks aukkoo jonne voi laittaa mattoja. Toine oli pienempi ja toine isompi. Kaverini teki kuperkeikan isommasta ja minä pienemmästä ja pääni jäi jumiin ja jäin roikkumaan siihen.”

Noela 6B

”Yleensä leikin meidän lähipuistossa vanhempien tai kavereiden kanssa. Me rakennettiin usein hiekkalinnoja. Kerran kun leikittiin niin minä kaaduin hiekkalaatikon terävään reunaan, ja jalkaani tuli syvä haava.”

Jaakko 6B

”Eräänä päivänä satoi, joten emme päässeet ulos pelaamaan. Silloin päätimme keksiä uuden sisäpelin. Pelin nimi oli ”maalijalkapallo”. Pelin idea on saada pallo potkaisemalla osumaan käytävän päässä olevaan oveen. — Minulla oli tapana laittaa isoveljeni kypärä päähän kun jouduin maaliin.”

Tyttö 6C

”Sitten me otettiin leikkisiivousharjat ja harjattiin niillä heppamme.”

Seelia 6C

”Villieläimet halusivat tutustua ponien kanssa, mutta ponit pelkäsivät villieläimiä. Aina kun villieläimet tulivat ponien lähelle, ponit juoksiavt karkuun. Lopulta villieläimet ja ponit tutustuivat toisiinsa ja heistä tuli kavereita.”

Tyttö 6C

Kun olin noin kolme vuotias niin tykkäsimme kahden isoveljen kanssa leikkiä bändiä. — Meillä oli yllämme hienot pipot ja olimme korokkeilla. Tässä leikissä me emme soittaneet emmekä laulaneet vaan tehtiin hieno esitys. Isoveljeni tekivät mahtavia liikkeitä ja minä vaan matkin heitä.”

Veikka 6C

”Krokotiili istui sohvan päällä odottamassa, että majava tulisi veteen kokoamaan patoa tyynyistä. Paikat joissa oli matto tai sohva oli kuivaa maata, muut olivat vettä, jossa eri puolella taloa oli haita tai muita petoja kuten krokotiileja. Korokotiili söi kutittamalla minua ja kun minut (majava) oli syöty jouduin omaan huoneeseeni eli tietenkin taivaaseen.”

Tyttö 6D

”Kun leikin autoilla, piti olla isossa paikassa että autot mahtuisi ottamaan vauhtia.”

Poika 6D

”Leikin yksin huoneessani ja leikissä isot ja pienet legoukkelit sotivat. Leikin tiimellyksessä monet legot tuhoutuivat ja tippuivat lattialle.”

Emil 6D

”Juoksin aina portaita ylös ja alas sekä huoneesta toiseen. Kiipesin aina sänkyyn piiloon ja menin myös sängyn alle. Aloin aina kikattaa kun äiti jahtasi minua. Kun hän sai kiinni tai minä pääsin pakoon niin äiti joko lopetti tai peli alkoi alusta. Sitten yleensä väsyin ja äiti joutui kantamaan minut sänkyyn.”

Poika 6D

Vanhan pihan aarre leirillä perehdyttiin tänä vuonna veden saloihin monin eri aistein. Vettä lepyteltiin taioin ja sen rytmejä kuultiin veden soittimin. Jukka Itkosen runo sai pari uutta säkeistöä ja lasten omissa vesirunoissa heijastui tunteiden kirjo.

***

Vesitaikoja

Entisaikaan ihmisillä oli monenlaisia taikoja vedenhenkien karkoittamiseksi, kalaonnen saamiseksi tai vedenhaltijoiden näkemiseksi.

Leiriläisetkin keksivät ryhmissä omia taikojaan.

***

Jos haluat kaloja niin huuda viisihiisi ja sylkäise veteen.

Jos haluat nähdä veden väkeä naamioidu lehdillä ja hypi kivillä.

Jos haluat että Näkki ei tule rannallesi niin heitä sinne roskia niin eiköhän Näkkikin häviä.

Jos haluat saada järven isoimman kalan niin huuda: ”Tuleppa tänne!” ja laula hallelujaa.

Jos haluat että Näkkio on suu kiinni niin lötsäytä liimaa sen päähän.

Eefje ja Lotta

Pyörähdä ja huuda: ”Ei saa Näkki viedä!”

Peitä jalat hiekkaan ja huuda: ”Näkki tule rantaan niin minä pääsen veteen!”

Etsi kaksi eri kukkaa ja ripottele ne päällesi ja huuda: ”Tuoksuu hyvältä!” Silloin Näkki ei vie.

Koputa kolmesti vitsalla peltipurkkiin niin saatat nähdä vilauksen merenneidosta.

Sofia ja Siru

Laita pahvilaatikko päähän, tee siihen reikä ja heitä kiviä järveen niin Näkki ei tule tappaamaan.

Heitä lakritsia veteen jotta meren kammojaiset tulevat syömään niitä.

Anna Näkille ranskalaisia ja chiliä. Sano: ”Näkki syö! Ole hyvä! Älä katoa!”

Heitä järveen olutta ja karkkia.

Eliel, Johannes, Petrus ja Eemos

Mene nilkkoihin asti veteen ja tömistä maata kovasti.

Pyörähdä ilmassa niin näät hirviön.

Viskaa vettä hirviön päälle.

Moona ja Onni

Hyppää kolme kertaa ja heitä riisiä veteen niin se houkuttelee kaloja. Kun kalastat saat enemmän kaloja.

Jos haluat että kalat lähtevät niin vihellä pilliin kolme kertaa.

Elsa ja Siiri

***

Veden lyriikkaa

Vesi ja vedenhenget ovat kautta aikojen herättäneet ihmisissä erilaisia tunteita. Vettä on kunnioitettu ja pelätty. Toisaalta sen äärellä on juhlittu, iloittu, rakastuttu ja koettu onnea.

Vedestä on siis moneksi – etenkin jos sen pyörteitä, ääniä ja olomuotoja tutkii hieman tarkemmin. Alla tunteellisia vesirunoja ja veden henkiin herättämiä sanoja.

Iloinen runo merenneidosta

Merenneito tanssii
Hollannin järvessä.

Vesikukkia, vesieläimiä, kiviä.
Vesi ääntää: Ssssssssssssss.
Aurinko paistaa.

Päivä on loppu ja merenneito menee nukkumaan.

Inge

***

Pelottava Näkki

Näkki
syö lapsia
vesihiisien kanssa.

Maiskuttelua, pelkoa, kirkua.
Vesi aaltoilee.
Sataa.

Näkki etsii uusia lapsia.

Linnea

 ***
Iloinen meduusa

Meduusa ui
poikameduusan kanssa.

Kaisla, kala, tippa.
Tuulee.
Aaltoilee.
On tyyntä.

Hyppii meduusa.

Siru

***

Pelottava Näkki

Näkki riehuu
ja varastaa ihmisiä ihanalta rannalta
pahojen apulaistensa Rikan, Rokan ja Nokan kanssa.

Näkki vie heidät kamalalle pohjattomalle suolle:
mutaa ja sammalikkoja,
ei ihanaa hiekkaa ja puhdasta vettä.

Vesi on tyyntä rannalla,
suolla lammet myrskyävät.

Suolla myrskyää,
rannalla on tyyntä.

Näkille kasvaa päähän puu.
Näkistä tulee puupää.

Sofia, Lotta ja Eefje

***

Runo muuttuu iloksi

Merenneito
kiusaa merieläimiä.
Se kiusaa hai-apulaisten kanssa eläimiä meressä.

Meren pohjassa merenneito näkee
uponneen Atlantiksen kaupungin,
aarrearkun
ja simpukan jossa on helmi.

Vesi liikkuu hyökyaaltona ja kohisee.
Vesi tuoksuu suolaiselta.
Vesi on juuri nyt kuplivaa,
koska on myrsky.

Merenneito lopettaa kiusaamisen.
Se näkee ettei siitä ole mitään hyötyä.

Siiri ja Elsa

***

Pelottava Geiser

Geiser-hirviö pelottelee islantilaisia lapsia
kuumassa lähteessä lilliputtihirviöiden kanssa.

Laavaa, mutaa, levää.
Vesi kuohuaa, räiskyy ja aaltoilee.
Myrskyää.

Vesi on tummaa ja hiljaista.

Geyser-hirviö karjuu
ja ottaa lapsia kiinni.

Sara

***

Hassu pieruolento

Pieruolento
piereskelee veden alla.

Aarteita, levää, avaruusolentoja.
Pulputusta
– ja molskahdus!

Sataa.
Myrskyää.

Pieruolento lentää!

Eemos, Moona, Onni, Petrus, johannes ja Eliel

****

Pelottava miekkahai

Miekkahai
pidättää hengitystä
veden alla
tuntikausia.

Levää, meduusoja,
laivanhylky, luurankoja.

Vesi aaltoilee ja pyörteilee.
On myrsky.

Miekkahai tappaa sinivalaan.

Eemos, Moona, Onni, Petrus, johannes ja Eliel

***

Roskien haravointia

Jukka Itkosen runossa sukeltaja Lissu Simppu löytää meren pohjasta kaikenlaista roskaa. Myös leiriläiset pohtivat, mita kaikkea kummaa voi vedestä löytää. He tekivät runoon pari omaa säkeistöä. Löydätkö, missä säkeissä on leiriläisillä näppinsä pelissä?

Leiriläiset panostivat myös roskapyydyksiin, joiden avulla mm. roskattuja järviä, jokia ja suvantoja voi siivota. Tiistai-iltapäivän pajassa syntyikin monenmoisia ja monikäyttöisiä pyydyksiä, joilla kullakin on oma hyödyllinen tehtävänsä. Jotta pyydysten hyöty olisi maksimoitu, muistathan tutustua myös pyydysten käyttö- ja huolto-ohjeisiin.

Lissu Simppu, sukeltaja

Yllä sukeltajan puku
en vilustu, en huku.

*

Rannalla jo viskaan
happipullot niskaan.
Ilman räpylöitä
en voisi tehdä töitä.

Räpylöillä ohjaan
tieni meren pohjaan.
Veden alla toimin,
roskaa sieltä poimin.

Puhdistelen uimarantaa
joka ainut kevät,
näen mitä jotkut meistä
veteen heittelevät.

Pyörän runko, mehupullo,
sähköhammasharja,
tuossa lojuu ruosteen syömä
auton pakosarja.

Rikkoutunut kahvikuppi,
kasa kananluita,
peltipurkki, partakone,
nauloja ja puita.

Auto, roska, haarukoita,
paperia, lusikoita,
muovipussi, pahvia,
leluja ja kahvia.

Kartonkia, vanhoja kelloja,
vessanpönttö ja puisia selloja.
Keskiaikaisia vaatteita,
– uusia aatteita!

Aarrearkku ja rikkinäisiä lautoja.
Imuri, lamppu, ruosteisia rautoja.
Kuolleita nautoja.
Vanhan ukon hautoja.

Kiven juureen heitettynä
koiran kaulapanta,
kaikenlaista roinaa täynnä
koko pitkä ranta.

Poimin vielä mennessäni
mukaan vanhan kintaan,
pudistelen päätäni
ja sitten nousen pintaan.

Jukka Itkonen ja Vanhan pihan väki 2016

Maagisen metsän salaisuuksiin sukellettiin etsintäkuulutuksen kautta, kun ensin oli vihitty uusien nimien keralla tietäjäkokelaat salaperäiseen tehtäväänsä. Metsän antimista koottiin kaarnalautasille maahisten menu ja taiat suojasivat kulkijoilta metsänpeitolta ja muilta yllätyksiltä.

***

ETSINTÄKUULUTUS !!! KADONNUT JOUKKO HALTIJOITA PUIJON METSÄÄN!

TUNTOMERKIT:

Haltijat ovat pitkäkorvaisia, eläimen näköisiä, siivellisiä, peukalon kokoisia, ruskeita ja rupisia, vanhoja (vaikka näyttäisivät nuorelta, saattavat olla tuhansia vuosia vanhoja!), pitkähiuksisia tai likaisia. Niillä voi olla kädessään taikakeppi ja ne saattavat olla joskus äkäisiä.

PAIKKOJA, JOISTA VOIT LÖYTÄÄ HALTIJAN:

Metsänpeitosta, risupuskasta, veden, puun tai kiven alta, puun kolosta, polulta, lehtikasoista, saniaisten keskeltä tai pilven päältä.

HALTIJAT JÄTTÄVÄT JÄLKEENSÄ…

… pieniä jälkiä, isoja jälkiä, likaisia jälkiä, pyöreitä jälkiä sekä tassun tai ihmisjalan muotoisia jälkiä. Heillä on taskussaan kiviä, joista jotkut saattavat tipahdella tielle. Haltijat jättävät jälkeensä myös usvaa (leijuvat haltijat), kukan tuoksua, pahaa hajua, karkin tuoksua ja maan raikasta tuoksua.

VAROITUS!

Älä suututa haltijaa!
Älä mene pahan haltijan lähelle tai se saattaa lyödä sua päähän tai syödä sut!
Varo, ettei haltija taio sua!
Älä astu haltijan päälle tai se saattaa noituu sut!
Älä koskaan syö haltijattarien tarjoamaa ruokaa!

LÖYTÖPALKKIO:

PORKKANAPUSSI,HALTIJA-ATERIA JA
SUKLAATA SEKÄ HUIJAUSKULTAA
(kun sitä kopauttaa, se poksahtaa)

ILMOITA HAVAINNOISTASI NUMEROON 044-746 2849 TAI LÄHIMMÄLLE AIKUISELLE. MURTAUDU OSOITTEESEEN MUUMITIE 7 TAI SUIPPOPÄÄKATU 507.

***

METSÄTAIKOJA

Jos joudut metsänpeittoon, aseta variksen silmä ja karhun luu maahan ja sano: ”Variksen silmä, karhun luu, päästä jo vapaaksi sammal muu!”

Sano oma nimi väärinpäin ja heilauta pikkurilliä.

Sano jotain iljettävää ja tee liike, joka kuvastaa sitä sanaa.

Kamppaa ittes takaperin ja laskeudu sitten seisaalleen.

Puhalla vesipulloon (älä juo!). Jos juot, purskauta vedet takaisin.

Pyöri maassa ja syö mutaa.

Jos pistät sormen nokkoseen – Auuuuu! – niin käärme ei voi purra sinua.

Astu vain yhden kerran yhdelle portaalle, niin itikat ei voi syödä sinua.

Jos kiipeät puun latvaan, niin kuolleet ei sua seuraa.

   HUOM! Kaikki taiat voi käyttää vain yhden kerran!

Tietäjät: Jenkka, Dilia, Attol, Neri, Haeri, Orati, Arvia, Räsässar, Nerai, Anile, Iitu, Liina, Atamine, Ninna ja Lesina

***

         MAAHISTEN MENU

PÄÄRUOKA

käpyjä                                         eli nakkeja, makkaraa

lehtiä                                           mausteita

saniaisen lehtiä                         salaattia

käytettyä wc-paperia               jäätelöä

jäkälää                                        majoneesia

sammalta                                    perunamuussia

neulasia                                      porkkanaraastetta

kaarnanpala                               pihvi

JÄLKIRUOKA

neulasia                         strösseleitä ja suklaatikkuja

kukkia                           karkkia

Tietäjät: Räsässar, Arvian, Neri, Nerai ja Anile

***

           MAAHISTEN MENU

kaarnaa                                      eli ruisleipää

raakoja marjoja                        mansikoita

hyttysiä                                       karkkeja

kärpästen silmiä                       kirsikoita

halkaistuja käpyjä                    mehua kannuissa

lehtiä                                           kurkkua

ketunleipää                                vaaleata leipää

 Tietäjät: Atamine, Lesina, Attol, Jenkka ja Dilia

*** 

             MAAHISTEN MENU

ALKURUOKA

kävyn pala

kuusen neulanen                       eli vesimeloni

pihlajaa                                       salaattia

vaahteranlehti                           toffeeta

sammakonkutua                        wasabitahnaa

kortetta                                         tilliä

PÄÄRUOKA

ketunleipää                                leipää

saniainen                                    spagettia

sammal                                       makaronilaatikkoa

oksa, jossa sammalta               salaattia

horsma

JÄLKIRUOKA

mustikanvarpu                         mustikkapiirakka

käpy                                            suklaata

metsäkurjenpolvi                     karkkia

puna-ailakki                              jäätelöä

Tietäjät: Iitu, Liina, Ninna, Orati ja Haeri

***

Terveisiä Omasta päästä!

Snellman kesäyliopiston nuorten sanataideleirillä kuunneltiin omaa kehoa, kurkisteltiin peiliin ja uppouduttiin uniin. Kurssin aikana koettiin yllättäviä kohtaamisia sekä löydettiin tuulten sekoittamia lauseita. Kysymyksiäkin esitettiin ja omaa ääntä etsittiin. Kurssin lopussa löysimme siivet ja sarjakuvapäiväkirja levisi huoneen levyiseksi luokkahuoneen lattialle. Alla muutama maistiainen matkan varrelta.

***

Tuulen sekoittamia lauseita

Lankarulla potenssiin 2 on yhtä kuin navetta.

ABC itkevä naurulokki on parempi kuin pyy pivossa.

Haloo pilttipurkki, moi kukkanen!

Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se maitopytyn kaataa.

Puuppa + liimaputilo 1+1 on H2O sokerilla.

Ambulanssi huutaa pillit vinkuen pyöriessään planeettojen keskellä aamuruskossa.

Kaarna, Siiri ja Wiivi

Uniloitsu

Nuku nuku nulkki.
Näe nautinnolliset nokkarit.
Nuti näyt mieleesi.
Kadota murheesi.
Näkit voi karkottaa.
Niljaiset henget voi nujertaa.
Nuku nuku nulkki.
Näe nautinnolliset nokkarit.

Mari

Uniruno

Kirjassa kissa kehrää
vinkeällä tyynyllä,
elämäniloinen omena
ja onnellinen teemuki
laulavat nautittavaa duettoa,
eikä missään ole painajaisen tuoksua.

Kaarna

Uniruno

Meren pohjan sininen kuu,
tuo tuntematon pumpuli,
se kirkas villasukka.
Jossain kaukana hiljainen haave
etsii utuista etenaa.
Sekainen silmäripsi kaverinaan tyhjä rappu
kiertää tätä tummaa pilvilinnaa.
Haikea teippirulla lentää tuolla,
kaipaa pientä tyynyä
joka lähtenyt on safiiriseen maailmaan.
Sillä onneksi kaverina suuri nolla,
ei tarvitse yksin olla.
Ilmassa riippuu vain epätodellinen kuiskaus

Siiri

Omakuva

Peilistä katsoo tyttö vakavasti siniharmain silmin.
Rukiintähäkän väriset hiukset valuvat vasemman olkapään yli.
Oikealla ohut suiru kehystää kasvoja isosta otsasta leukaan asti.
Kaulassa on hopeakoru osittain paidan alla piilossa.

Kaarna

Kehon kertomaa

Minä sijaitsen jalan puolivälissä. Olen iso, pyöreä pallukka, olen nimittäin polvi.

Vasemman jalan polvi. Tämä on ihan hyvä paikka olla, sillä täältä näkee niin ylös kuin alaskin. Tai siis näkisi. Edessäni on kerros farkkukangasta mikä tukkii näkökenttäni. Suomen sää eo juurikaan ajattele meitä polvia. Ihmiset pitävät pitkälahkeisia housuja aivan liikaa. Usein myös kesällä, jos on kylmä.

Minun tehtäväni on taivuttaa jalkaa. Se on todella tärkeä tehtävä. Ainakin yhtä tärkeä kuin olkapään tai nilkan. Silti osalkppäystävääni ja nilkkaa ajatellaan sekä katsellaan enemmän kuin minua. Työni kesäisin vieläpä aika raskasta, kun emäntäni hyppii trampoliinilla ja loikkii ulkona. Silloinkin olen kuitenkin usein polbvipituisten housujen peittämä. Pystyn katselemaan alla vilistävää maata housun lahkeen raosta.

Ulkomaanreissut ovat juhla-aikaa. Silloin tepastellaan shortseissa, sukelletaan uima-altaassa ja kaiken lisäksi saan ruskettua!

Minusta tuntuu, etteivät ihmiset tajua, kuinka tärkeää on että joku jalan osa pystyy taittumaan näin paljon. Teen talvisinkin arvokasta työtä, vaikkei hyppisikään täysillä, minua tarvitaan. Paksun housun alla minä teen työtäni, kun emäntäni kävelee. Teen vielä lujemmin työtä, kun hän juoksee maanataiaamussa kohti bussipysäkkiä. Jos lakkaisin toimimasta, hän jäätyisi paikoilleenkeskelle loskaista aamua bussin huristaessa ohi. Pelkät nilkat eivät tilannetta pelastaisi. Silti hänellä on tarve sulloa minut farkkujensa alle joka aamu, ja jättää tärkeä apurinsa huomiotta. Kunpa ihmiset käyttäisivät enemmän shortseja! Olen heille tärkeä.

Vaikka käsikin tekee arvokasta työtä, se ei jaksaisi millään kantaa koko ihmistä läpi päivien. Se lyyhistyisi korttelin päässä. Pitäisikö minunkin lyyhistyä, lakata toimimasta, että saisin huomiota? Siten minä saisin sitä ainakin.

Siiri