Steinerkoulu Virkkulan sanataidekerhossa punottiin syksyllä 2014 tunteikkaita laululakanoita ja kasvatettiin lohikäärmeitä siemenestä. Kuopion kirjaston näyttelyssä marraskuussa 2014 nähtiin jo näitä ihmeitä, joten Aapeli julkaisee kanavallaan kerholaisten ennen julkaisemattomat tonttutarinat ja reseptin sanataitelua varten.
***
TAVUPAPUPATA
Ainekset:
2 kesäkourallista sanamansikoita
3 keijulusikallista AAKKOSIA
7 jättiläisen askeleen verran Kirjaintiikerin nahkaa
4 ruokalusikallista keijupölyä
vaaksa runonvartta
1 sanapuun siemen
viiden ruusun terälehden verran sanavattuja
2kg kukkapölyä
2 kipollista norsunluusanoja
1 kipinä runoratsun kaviosta
lohikäärmeen suomu
1 ihmissielu
Valmistus:
Laita ainekset suonsilmään.
Sekoita vanhoilla sanoilla ja sananlaskuilla.
Kiepauta kerran satukarhun käpälällä ja laita runonoidan puu-uuniin.
Koristele tavu-tillillä ja keijupölykuorrutteella.
Tavupapupata tarjoillaan saviastiasta.
Nautitaan hyvällä ruokahalulla, yksisarvisen jouhilla höystettynä.
* Sanoilla kokkailivat kaikki Virkkulan sanataidekerholaiset
***
LOITSU TONTUN ESIIN TULEMISEKSI
TONTTU TEMPPUILE TELTASSA,
TANSSI TÄHTIEN TUVASSA,
TAISTELE TAPIIRIN TASKUSSA,
KASVATA KOHTELIAS KOIRA!
* Loitsuamassa: kaikki Virkkulan sanataidekerholaiset
***
TONTTUTARINOITA
Olipa kerran Halla-tonttu. Joka joulu hän auttoi Joulupukkia paketoimaan lahjoja. Eräänä päivänä porot olivat syöneet kaikki joulupaperit, eikä Halla voinut enää jatkaa töitään. Siitä päivästä lähtien Halla siirtyi leivonta-osastolle leipomaan piparkakkutaloja.
Tarinan kertoivat: Jasmin, Helmi, Nikalay (3.lk)
* * *
Olipa kerran ahkera tonttu nimeltään Anilma. Joka joulu hän piilotti mantelin puuroon ja sekoitti rusinat pullataikinaan. Kunnes eräänä jouluna ei ollut puuroa, ja rusinatkin olivat loppu. Siitä päivästä lähtien jouluisin syötiinkin mantelipullia!
Tarinan kertoivat: Ilma ja Aliisa (2.lk)
* * *
Olipa kerran tonttu, jonka nimi oli Taru tallitonttu. Joka päivä hän ruokki tallin eläimiä heinällä ja apilalla. Eräänä päivänä heinät loppuivat, koska tonttu oli ruokkinut eläimiä niin ahkerasti. Taru Tallitonttu sanoi: ”Voi ei!” ja hän säntäsi ulos. Taru juoksi vintille ja etsi lisää heinää. Hän etsi ja etsi ja etsi – kunnes hän löysi puhelimen. Sitä hänen ei ollut ennen nähnyt. Hän alkoi näppäilemään sitä ja soitti vahingossa ihmiselle. Hän sanoi: ”Oletteko nähneet heiniä?” Ihminen oli ihmeissään ja vastasi: ”Olen nähnyt yhdellä maatilalla kaupassa heiniä.” Tonttu sanoi: ”Kiitos” ja sulki puhelimen. Hän lähti heinäkauppaan ja kaikki ihmettelivät pientä tonttua. Tonttu ostikin kaupasta riisiä. Siitä päivästä lähtien tonttu ruokki hevosia riisillä, jota hän luuli heinäksi.
Tarinan kertoivat: Vilja, Helmi ja Rosanna (1.lk)