Kesäkuun sana-aarteenmetsästäjien tekstejä

Kesäkuussa Metsästettiin sana-aarteita Lasten Yliopiston sanataidekurssilla.
VäriVarjoTeatteria, tarinoita, loitsuja ja muutamia muitakin lohkaisuja loihdittiin esiin kesäpäivien iloksi…

Lataa pdf-tiedosto tästä.

Olipa kerran kukka

Olipa kerran kukka, joka meni kuntosaliin. Kun kukka sanoi kuntosalilla:
”Rapu-raa-raa, kumma juttu”, hän pääsi kummitusmaahan.
Kukka löysi kuntosalilta nenäliinapaketin, joka oli naamioitu valokatkaisin.
Kukka painoi sitä, ja valot syttyivät kummitusmaahan.
Siellä oli keltainen ovi, joka oli auki. Kukka meni siitä sisään, siellä oli ypö-pimeetä.
Kukka näki valkoisia tuoleja. Kun niille istuu, salaovi aukeaa.
Kukka istui valkoiselle tuolille – ja taas aukesi salaovi.
Siellä oli vieläkin ypöpimeää. Salaoven edessä oli oksia, eikä kukka meinannut päästä oksien läpi.
Mutta moottorisahahaamu Lauri Kettunen ilmestyi huoneesta ja katkoi oksat.
Oksien takana oli neljä tietä ja kellon tikitystä.
Kukka näki ilmoituksen, ison kellon ja porraskäytävän, josta pääsee Tylypahkaan.
Kukka näki Tylypahkassa ison peilin, josta kukka pääsi takaisin kuntosalille.

Tarinan kertoivat Sana-aarteen metsästäjät

Sana-aarteenmetsästäjät loihtivat loitsuja eri tilanteisiin:

Aadan
SATEEN PALAUTUSLOITSU

Sade,
sade
suhise!

SIU SAU SUU!

Martan loitsu
SALATUNNELIN AVAAMISEEN

Vuori
vyöry
viivan
viereen

VALLAT-VAA!

Siirin
MYRSKYLOITSU

Myrsky
myllerrä
minulle!

MURRRRRRRRRRR!

Emmin
PÖPÖNAUHAN LIIKUTTAMISLOITSU

Hölkkää
huokaise
haista pippuria

HIRMUTUSHÖRÖ!

Sana-aarteen metsästäjien
SEIKKAILULOITSU

Etelä,
eriskummallinen etana
elefantti
elekieli

EELE FEELE!

Sana-aarteenmetsästäjät loivat omat VäriVarjoTeatteri-maailmansa ja kertoivat niiden asukkaista…

Katso myös kuvia kuvagalleriasta!

TUULIN AURINKOMAA

Olipa kerran Aurinkomaa, jossa asui susi, varsin suurihampainen kissa sekä kameleontti, joka vaihtoi väriä yhtenään. Aurinkomaassa asui myös sangen äreä jättiläisetana, joka ei voinut jättiläisyydestään liikkua, joten se määräsi suden, kissan ja kameleontin tuomaan hänelle ruokaa.

Susi: Ärrrhhh! Miksi meidän pitäisi?
Etana: Haluatko, että syön teidät?
Susi, kissa ja kameleontti: Uiiiiiiiik!

Ja niin he aloittivat jokapäiväisen ruoanhaun etanalle.

Eräänä aamuna tapahtui jotakin todella ihmeellistä: tuli täydellinen kahden auringon pimennys. Ja etana ei nähnyt minne kaverukset menivät, joten se luuli saavansa ne suuhunsa. Mutta etana olikin syönyt molemmat auringot.

Etana: Siitäs saitte, kun ette uskoneet minua!
Susi, kissa ja kamelontti: Hih!
Etana: Suuni palaa! Urggh! Wiiiiiioooouuuu!

Etana kutistui äkisti niin pieneksi, ettei tarkkanäköinen kissakaan nähnyt sitä.

Kissa: Jihuu! Leikitään!
Kameleontti: Jipii! Joo!
Susi: Juppiduppiduu! Heitellään lumipalloja!

Kun kaverukset heittelivät lumipalloja, yksi niistä lensi kauas, kauemmaksi ja kauemmaksi! POKS! Iso keltainen pallo oli jäänyt jostain ihmeen syystä kiinni avaruuteen ja siitä tulikin uusi aurinko.

Etanasta tuli normaalin kokoinen, se ei enää ollut jättiläinen.
Ja kaikista neljästä tuli hyvät ystävät.

LOPPU.

HELMIN OMENAPIIRAKKAVUORISTO

Olipa kerran Omenapiirakkavuoristo.

Siellä asui lohikäärmeitä.
Yleensä lohikäärmeet lentelivät ja söivät omenapiirakkaa. Mutta eräänä päivänä avaruusolio hyökkäsi Omenapiirakkavuoristoon
päärynäpolttoainekäyttöisellä ufolla, koska halusi syödä omenapiirakkaa.
Kun se pääsi omenapiirakkaan, omenapiirakka räjähti.
Omenat lensivät taivaan tuuliin. Ja avaruusolio tiputti kaikki päärynät ja lensi takaisin avaruuteen.

Ufon jälkeen oli vain piirakkapohja ja paljon päärynää.
Siitä päivästä lähtien lohikäärmeet eivät syöneet enää omenaa vaan päärynää.

Sen pituinen se.