Tarinatiikereiden satuseikkailu Iisalmi ja Kiuruvesi syksy 2016-kevät 2017

Kerholaisten omat satukirjat ovat esillä Tarinatiikereiden näyttelyssä Iisalmen kirjastolla 21.2.-20.3.2017 välisen ajan. Suomi100Yhdessä-teemaa ja Aapelin 5 vuotista taivalta juhlistava Maailman paras napa-yhteisöteos kerholaisten kehu-kortteineen ja huovutusnapoineen esillä näyttelyssä.

Sanataideohjaajana Merja Hynynen-Niskanen

IISALMI

Liljan ja Lohiksen seikkailut. Otteita satukirjasta. Kirjoittanut Sonja

Takakansiteksti: Lilja on ihan tavallinen koira. Lilja joutuu huimiin seikkailuihin! Lue tämä kirja ja päästä mielikuvitus valloilleen. Tämä kirja on juuri sopiva mielikuvituksellisille lapsille.

Olipa kerran Mia niminen tyttö, joka harrastaa karatea ja omistaa Lilja nimisen koiran. Koira on ollut kaikenlaisissa seikkailuissa. Kerron sinulle yhden. Oli päivä. Lilja oli Mia kanssa kävelyllä. Hetken kuluttua eteemme hyppäsi iso LOHIKÄÄRME! ”Krrrrr!” ” ininää” ”iik!” ”iik!” ”mrrrrrr” Mia oli ihan hädissään mutta Lilja suojeli Miaa.

  1. LUKU

Suojelin sitä kuin isoa ruokapalaa. Silloin huomasin sen lohikäärmeen. Naama oli….surullinen. Lilja sanoo: ”Tule mukaan.” Lilja: ”Mikä on nimesi?” Lohis: ” Se on Lohis!”

  1. LUKU Portaali 81

”Mikä paikka tämä on?”, Lohis sanoo. ”Portaalihuone!”, Lilja vastaa. He menivät 81-numeroiseen portaaliin. ”Tämä on hyvä, tule!”, sanoi Lilja. ”Rukkanen sentään irroitan pantasi!” ”Selvä!”

3.LUKU Ihmemaa

”Onko tämä se paikka!” Lohis sanoi. ” On…se on Ihmemaa!” ”Voi miten kaunista”, Lilja sanoi. ”KATSOKAA, tulkaa!” ”Mutta siellä on…wow musiikkia!” ”Mitä moi! Olen musiikin johtaja ja Zeron opettaja!” ”Minä käyn täällä soittamassa pianoa”, sanoi Zero. ”Soitatko mitään muuta soitinta?”, sanoi Lohis. ”Soitan myös kitaraa ja nokkahuilua.” ”Hän osaa soittaa ja viheltää Tuiki tuiki tähtösen silmät kiinni”, sanoi johtaja. ”No, mutta… Menkää ihmeessä ulos!”, sanoi johtaja. Menimme ulos ja siellä oli oikea Ihmemaa. ”WOW”, sanoi Lilja ja Lohis.

  1. LUKU. Koti

”Hei katso, tuolla on koti!”, Lilja sanoo. ”Niin on mennään katsomaan!”, Lohis vastaa. ”Hei, hei Lilja ja hei hei Lohis!”, huusivat muut. ”Kenen koti tämä on?”, sanoi Lohis. ”Se on eläinten koti”, vastasi lilja. ”Mikä eläin siellä on asumassa?”, kysyi Lohis. ”En tiedä katsotaan!”, sanoi Lilja.

5.LUKU Kuuletko?

Lilja ja Lohis pääsivät tikkaat ylös ja koputtivat oveen. KOP! KOP! ”Onko siellä ketään?”, kysyi Lilja. ”Ei kukaan kuule!”, sanoi Lohis. ”Kuuletko, joku puhuu?”, Lohis kysyy. ”Kuulen kyllä”, vastaa Lilja. ”Oi katso oravia!”, sanoo Lohis. ”Ovatpa ne söpöjä!”, Lilja huutaa.

  1. LUKU Ihanko totta?

”Hei! Keitä te olette ja mitä teette kodissani?”, kysyivät oravat. ”Olen Lilja tässä on Lohis”, Lilja sanoo. ”Hei. Olen Kurre, hän on Misu”, sanoi Kurre. ”hauska tavata Misu ja Kurre”, sanoi Lohis. ”Näimme kotinne ja ajattelimme tulla käymään.” ”Käykää peremmälle”, sanoi Misu. ”Miksi teillä on tuommoiset siivet?”, kysyi Lohis. ”Ai nämä. Kaikilla eläimillä täällä on”, vastaa Misu. ”Ihanko totta?. Luulin, että vaan lohikäärmeillä on.”, Lohis sanoo. ”Jopa Lilja saa siivet kun on aika!”, vastaa Misu.

  1. LUKU Yö

”Voi ei tulee yö!”, huutaa Kurre. ”Teidän on aika poistua, hei hei!”, lisää Misu. Misu työnsi meidät ulos ja Kurre veti kynnysmaton sisään. Olimme yksin ulkona oli pimeää. Menimme onttoon puuhun piiloon. Olimme lähekkäin kunnes kuului TUMP TAMP. Sillä hetkellä edessämme oli…JÄTTILINTU! Se sanoi Pii! Paa! Puu! Miksi piilossa ootte muu! Sitten tajusimme että jättilintu oli…Kiltti.

”Kukaan mua ei usko. Uskokaa eksyny äitistä oon. Kukaan mua ei auta pelkää vaan. Sua tartteen pliis, auta mua nyt siis.”

”Okei, autetaan”, vastasivat Lilja ja Mia.

Miten satu Ihmemaassa jatkuu, sen voit käydä lukemassa Sonjan satukirjasta Tarinatiikereiden näyttelyssä.

***

Mimmi ja Miisa ovat prinsessoja ja bestiksiä. Lukemalla Miljan ja Elinan satukirjan pääset kurkkaamaan  kahden bestisprinsessan risteäviin tarinoihin heidän arkipäivistään – arkipäivistä, jotka ovat kuitenkin yllätyksiä täynnä!

Mimmin tarinoita. Otteita. Kirjoittanut Milja

Takakansiteksti: Mimmi seikkailee BFFänsä Miisan kanssa ja Mimmi saa tietää että on prinsessa! Lukekaa kirja niin pääsette lumoavaan tarinaan mukaan.

Moi olen Mimmi. Olen 18 v. ja asun Puolukkapolku 6, Nokia. BFFäni on Miisa. Perheeseeni kuuluu sisko, sisko, äiti, isi ja koirani Pepi.

…..LUKU 3. Kaupungilla Heräsin aamulla ja söin nopeasti ja lähdin kaupungille soppailemaan vaatteita. Kahden tunnin kuluttua menin kotiin mutta kas kummaa minulla olikin synttärit. Sain lemmikin äitiltä ja isiltä, mangustin. Annoin sen koulutukseen. Kahden tunnin päästä se oli tosi kesy.

***

Miisan tarinoita. Otteita. Kirjoittanut Elina

Takakansiteksti: Tervehdys! Sinä joka luet Prinsessa Miisan kirjan olet mahtava! Kirjan päähenkilöitä ovat Miisa, Äitinsä & Arvoitukset!

Hei olen prinsessa Miisa! Olen 6B luokalla. Vaikka olen prinsessa käyn silti koulussa, mutta kouluni ei ole mikään tavan koulu, nimittäin koulussani opetellaan Prinsessojen historiaa. Ollaan tanssimassa. Koulussani ei ole välkkiä tai no on mutta silloin ollaan sisällä! Välkällä saa olla puhelimella, tietokoneella tai tehdä mitä haluaa paitsi olla luokassa!

***

Gelian taru. Otteita. Kirjoittanut Lotta

Takakansiteksti: Gelian taru kertoo orpotytöstä joka joutuu ihmeelliseen kylään, joka on täynnä kissoja. Mutta kuka on Viveka? Kuka on Vranoi? Ja keitä ovat Cristel ja Olivia? Mutta ennen kaikkea kuka on Manta? Mitä Gelialle käy oikeuden kanssa ja mihin hän joutuu seikkailussaan? Pian näet mihin salaperäinen Gelia joutuu.

Tämä tapahtui kolme tuhatta vuotta sitten pienessä Trionin kaupungissa. Kerran kylmässä elokuun yössä musta kissa hiipi pitkin katua nyytti suussaan. Se laski nyytin erään talon rappusille. Nyytistä kurkisti pieni kissavauva. Ja sitten kissa lähti pois. Aamulla nyytissä oli ihmisvauva, jonka talon asukas otti ja kasvatti häntä. Meni vuosia ja lapsesta kasvoi kaunis neito. Hän oli 12 vuotias kun hän jäi orvoksi. Mies joka oli kasvattanut tytön, kuoli. Kun tyttö oli 3 vuotias hänelle annettiin pitkän mietinnän jälkeen nimeksi Gelia. Geliaa oli koko iän kielletty menemästä täydenkuun aikaan ulos. Hän oli nyt orpo ja hän eli kadulla ja söi sitä mitä löysi. Hän autteli eläimiä ja antoi omaa ruokaansa muille. Hän teki pienen kodin itselleen roskapönttöjen taakse. Hän vei sinne mitä löysi. Eli ruokaa ja vilttejä joita hän löysi. Hän lahjoitti paljon vilttejä ja muuta eläimille. Hänellä oli kyky puhua eläimille. Kun hän lahjoitti eläimille ruokaa eläimet antoivat hänelle talveksi suojan omista koloistaan ja hän kunnioitti sitä.

Kerran sitten hän oli kaupungilla ja hän kuuli huutoa ja meni läheisen hevostallin luo kurkkimaan. Kun hän oli siinä hetken seisonut hän kurkisti ja katsoi mitä tapahtui. Siellä oli mies joka puhui poliisien kanssa. Hän näytti hätääntyneeltä. Juuri silloin joku tarttui rotevalla kädellä häntä käsivarresta. Gelia käännähti ja näki poliisin joka katsoi häntä tuimasti. Mies sanoi: ” Sinä olet hevosvaras.” ”En ole varastanut mitään hevosia”, Gelia änkytti. Gelia vietiin oikeuteen ja siellä hän istui oikeustuolissa. Tuomari puhui Gelialle: ”Sinulle päätämme tuomion..”

”En ole…”, sanoi Gelia. Mutta tuomari keskeytti hänet: ”Sinä istut siinä suu kiinni kun me neuvottelemme!” Sitten mies meni muiden luo ja alkoi keskustella Gelian tuomiosta. Silloin Gelia näki ikkunalla istuvan pääskysen. Hän sanoi pääskyselle eläinten kielellä: ”Hae jänikset ja pyydä niitä auttamaan!” Pääskynen teki työtä käskettyä ja lensi pois. Parin minuutin kuluttua ikkunalle lensi pääskynen joka viittoi neljää jänistä tulemaan lähemmäksi. Jänikset pomppasivat ikkunalle. Gelia sanoi heille:” Jänikset auttakaa minua!” Silloin jänikset pomppasivat sisään ja alkoivat nakertaa köysiä. Gelia kiitti ja pakeni ikkunasta ja juoksi kotiin. Siellä hän luuli olevansa turvassa. Mutta pian hän kuuli että poliisit lähestyivät ja hän pakeni metsään. Gelia juoksi ja juoksi niin kauan kunnes hän tajusi että oli eksynyt. Silloin hän pysähtyi. Hän seisoi pitkään eikä halunnut liikahtaakaan. Sitten alkoi sataa. Ensin se oli vain tihkusadetta, sitten se yltyi ja pian satoi jo kaatamalla. Hänen kauniin punaisesta tukastaan tippui vesipisaroita hänen mustalle kaavulleen. Gelia painautui vasten tammea ja nukahti. Yöllä Gelia heräsi siihen kun joku nosti hänet puukärryjen päälle. Gelia avasi silmänsä ja sanoi: ”Ketä te olette?” ”Ryöväreitä”, kuului miehen ääni. Gelia yritti riuhtoa itseään irti mutta huomasi sen olevan turhaa sillä hänet oli sidottu. Silloin kärryt törmäsivät kiveen. Gelia löi päänsä ja menetti tajuntansa äkillisesti. Gelia ei tiennyt herätessään kuinka kauan oli ollut tajuton mutta tiesi olevansa ryövärileirissä. Yllättäen hänen jalkojaan ja käsiään alkoi puristaa hirveästi. Gelia voihkaisi kivusta ja yritti tajuta mistä oli kyse. Sitten hän näki mitä oli tapahtunut. Ilmeisesti hänen pyörtymisensä jälkeen hänet oli sidottu rosvoleirin puuhun. Miehet naureskelivat Gelialle: ..”että jos yrität karata niin susi….” ”Hei Fran”, toinen ryöväri sanoi, ”jos haluat kertoa tytölle niin kerrotaan sitten iltanuotiolla!”

Päivä kului ja pian oli ilta, se tarkoitti että oli iltanuotion aika. Gelia näki, että eräs mies kantoi soihtua ja hänen perässään kaksi miestä sylissään kasallinen halkoja. Gelia näki kun miehet pysähtyivät aukion keskelle. Gelia näki kun muut ihmiset pysäyttivät työnsä ja hiljentyivät kuuntelemaan. Mies asteli keskelle aukiota ja sanoi: ”Aloitamme illan kertomalla tytölle mitä hänelle käy jos hän karkaa.” Mies aloitti: ” Ensiksi jos karkaat sudet syövät sinut!”. Ryövärit alkoivat tirskua. ”Sitten ahma syö raatosi.” Ryövärit hohottivat jo aikalailla. Sitten mies jatkoi: ”Sitten ötökät syövät luusi ja sitten olet loppu!” Ryöväri nauroivat nyt täyttä kurkkua. Gelia oli lohduton. Vaikka ryöväreiden muut vangit katselivat häntä myötätuntoisina. Sitten illanvietto jatkui eikä kukaan välittänyt enää Geliasta. Yllättäen tapahtui jotain sellaista ettei kukaan pystynyt tajuamaan sitä. Gelia alkoi muuttua. Hänen kätensä alkoivat muuttua tassuiksi. Sitten hän näki kutistuvansa. Hän sulki silmänsä ja yhtäkkiä narut löysentyivät ja hän riuhtoi itsensä irti naruista. Sitten Gelia hyppäsi pusikkoon ja katsoi ryöväreitä. Gelia näki, että he eivät olleet huomanneet hänen pakoaan. Gelia juoksi niin nopeasti kuin kintuistaan pääsi. Lopulta hän pysähtyi pienen lammen viereen. Hän aikoi juuri putsata kasvonsa lammessa kun hän näki peilikuvansa. Hän oli muuttunut kissaksi!

Miten Lotan satu jatkuu? Jännittävän Gelian tarun voit käydä lukemassa Tarinatiikereiden näyttelyssä.

 

KIURUVESI

Suomi100Yhdessä-teemaa ja Aapelin 5 vuotista taivalta juhlistava Maailman paras napa-yhteisöteos kerholaisten kehu-kortteineen ja huovutusnapoineen esillä näyttelyssä Kiuruveden kirjastolla 23.2.-23.3.2017. Kerholaisten omien satukirjojen satoa luettavissa Aapelin julkaisukanavalla.

Sanataideohjaajana Merja Hynynen-Niskanen

Vinski ja Leo-kissojen hyvä ystävä on Kertzi- hamsteri. Heillä kolmella kaveruksella on muitakin yhteisiä hamsteri- ja kissaystäviä, onpa joukossa yksi koirakin. Vinski ja Leo sekä Kertzi kertovat vuodenkierrostaan omasta kissa- ja hamsterivinkkelistään!

 

Kertzin vuosi 2016-2017. Otteita. Kirjoittanut Pihla

Takakansiteksti: Tässä kirjassa Kertzi ja hänen ihanat ystävänsä seikkailevat. Joskus juhliin tulee hieman kömpelöitä juttuja. Tässä tarinassa kerrotaan melkein kaikista juhlista, muta joskus myös tavallisesta elämästä esim. miten arki sujuu.

Minä olen Pihla. Minä kerron hamsteristani Kertzistä ja sen upeasta vuodesta 2017. Kertzin koko nimi on Kertzi Prinssi Ruubert. kertzi on rodultaan Venäjänkääpiöhamsteritalviko. Kertzi on pieni ja valkoinen. mutta sen selässä on musta juova. Tässä tarinassa Kertzi ja sen kaverit Milo, Masa, Muru, Kiki, Minni, Rohmu, Leo, Vinski ja Voitto seikkailevat milloin missä. Milo, Masa, Muru ja Kiki ovat Kertzin lisäksi hamstereita. Minni, Rohmu, Vinski ja Leo ovat kissoja, mutta Voitto on koira. Kaikki luettelemani hamsterit ovat Venäjänkääpiöhamsteritalvikkoja ja Vinski, Leo, Minni ja Rohmu ovat maatiaiskissoja. Ai niin, Voitto on Lapinporokoira. Tämä tarina alkaa joulusta.

LUKU 1. Jouluvalmistelut

Eräänä hyvin tärkeänä päivänä Kertzi heräsi varhain aamulla. Nimittäin huomenna olisi jouluaatto ja tekemistä riitti. Heti ensimmäisenä sängystä noustessaan Kertzi kipitteli ruokakupille ja tonki raksujaan. Juuri silloin hän näki kupin pohjalla maapähkinän ja nappasi sen käpäliinsä. Sitten se hörppäsi yhden tilkan vettä. Sitten Kertzi juoksi yläkertaan ja kipusi puusta tehdyn sillan päälle ja hyppäsi kaltereihin. Silloin hän tarttui kaltereista ja avasi häkin kannen ja kipitti häkin reunaa pitkin ja hyppäsi sängylle ja sitten alas sängystä. Se kipitti oven alitse ja ulkona sitä taas oltiin. Oli kova ja ripeä pakkanen, mutta onneksi Kertzin lämmin valkoinen talviturkki lämmitti häntä. Kertzi kävi hakemassa joulukuusen Leon ja Vinskin luota. Hän päätti koristella sen tuota pikaa, mutta ennen sitä hän aikoi hörppiä kuumaa kaakaota. Kaakaon jälkeen Kertzi päätti tehdä kutsut joulujuhlaan. Kertzi aikoi tehdä ne pahvista. Kutsuista pitäisi tulla pienet ja upeat, sellaiset jotka mahtuvat kauniisiin kirjekuoriin. Kertzi halusi niihin tarroja, mutta ei mitä tahansa tarroja vaan sydäntarroja, joissa olisi paljon timantteja. Kun kutsut olivat valmiita Kertzi päätti viedä ne postiin toimitettaviksi. Kun kirjeet oli viety postiin, Kertzi koristeli joulukuusen upean näköiseksi. Sen jälkeen koitti vaikein hetki sillä kuusi piti viedä häkkiin. Ensin Kertzi otti kuusen jalasta kiinni ja vei kuusen häkkiin. Hän katseli kuusta ja ihaili kuusen latvassa riippuvaa tähteä joka hehkui ja valaisi koko häkin. Pitkän päivän koitteeksi Kertzi kömpi pesämökkiin sillä olihan se jo kovin väsynyt päivän päätteeksi, Kertzi haukotteli ja pyörähteli pesässään. Kertzi näki unen jossa jouluaatto koitti. Vieraita saapui koko ajan, kaikki oli hyvin iloisen näköisiä, kaikki nauroivat ja muistelivat kaikkea mitä ennen tätä oli tapahtunut. Kaikki aukoivat lahjoja tai antoivat niitä. Tämä uni oli todella hyvä uni ja ehkäpä enneuni. Silloin kun Kertzi oli maistamassa suklaakonvehtia hän höristi korviaan ja heräsi unestaan.

LUKU 5. Juhannus

Kertzi oli puuhaillut sinä päivänä vaikka mitä. Hän odotteli, että hän pääsisi mökille ja että sinä iltana poltettaisiin kokko. Kertzi aina katsoi kokon liekkiin lempeästi. Sen suuret silmät valuivat pikkuhiljaa kiinni ja sitten ne aina aukesivat suuriksi ja kiiluviksi. Kertzi oli vähällä nukahtaa kunnes se kuuli outoa ääntä. Hän vilkaisi jokeen jossa joutsenet räpistelivät siipiään. Ne olivat hyvin kauniita valkoisia höyhenpukuisia kaunottaria, mutta juuri kun ne häipyivät rannasta ja Kertzi nukahti syvään uneen. Hän heräsi linnun sirkutukseen. Hän kömpi häkistä ja käveli kuistille jossa oli juuri kaksi kärpästä. Hän hiipi niiden taakse ja raapasi ja sitten vähän haukkasi. Sellainen oli Kertzin onnellinen juhannus.

***

Vinskin ja Leon elämää 2016-2017. Otteita. Kirjoittanut Hymy

Takakansiteksti: Tässä tarinassa kerrotaan kissojeni elämästä. Mitä tapahtuu jouluna? Entä pääsiäisenä? Avaa kirja niin näät. Mitä tapahtuu kun jätät lemmikkisi yksin? Avaa kirja niin näät!

  1. Vinskin ja Leon joulu 2016

Minun nimeni on Hymy. Tämä tarina kertoo kissojeni Vinskin ja Leon joulusta.

– Äiti! Lähdetään jo!, minä huusin.

– Mennään, mennään! Tule Paavo!, äiti sanoi.

Paavo on minun veljeni. Menimme ulos ja minä viimeisenä paukautin oven kiinni. Leo nukkui, mutta yhtäkkiä Leo aukaisi silmänsä. Leon vieressä oli kaukosäädin. Leo vilkaisi sitä… nosti tassunsa…ja painoi nappia. Televisio aukesi ja Leo alkoi katsoa hauskoja kotivideoita. Vinski nukkui Leon vieressä. Leo tuuppaisi Vinskin hereille. Leo näytti Vinskille vihreää paperilappua jossa luki näin…

Tervetuloa joulujuhliini Vinski ja Leo! Joulujuhlissa on herkkuja kaikille. NIIN hyviä! Klo 16.00. Ilmoita allergioista. Osoitteeni: Kirkkoharjuntie 9B. tv. Kertzi Hamsteri

Vinski ja Leo eivät tunne numeroita joten he hätääntyivät. Joten Vinski ja Leo päättivät lähteä etsimään taloa heti. Ensin he menivät taloon 7A. Siellä oli suuri musta koiranluukku. Luukku aukesi ja sieltä tuli suuri ajokoira. Vinski ja Leo säikähtivät, maukaisivat ja kiipesivät puuhun. Leo ja Vinski roikkuivat puusta 5 minuuttia kunnes koira lähti. Sitten he laskeutuivat puusta ja lähtivät. He kokeilivat taloa 9B ja koputtivat. Sitten Kertzi tuli avaamaan. Vinski ja Leo olivat iloisia, koska löysivät oikean talon. Voitto, Minni, Milo, Vinski, Kertzi, Leo, Masa. Muru ja Kiki juhlivat iltaan asti.

  1. Juhannus

Vinski ja Leo keräsivät kauniiseen kesäpäivään. Heitä haukotutti ja väsytti kauheasti vaikka kello oli jo kolme! Kissat päättivät torkkua vielä. Sitten Leo muisti, että heidän piti vielä matkata 6 kilometriä jalan! He lähtivät heti. Heidän piti myös viedä vanha sohva pois poltettavaksi. Onneksi se painoi vain 10 kiloa. He matkasivat kantamalla sohvaa käsin ja vihdoin pääsivät perille.

  1. Itsenäisyyspäivä

Vinski ja Leo katselivat ikkunasta ulos. Ulkona oli -30 astetta eikä kukaan halunnut lähteä ulos. Vinski olisi halunnut ripustaa lipun salkoon ja Leo olisi halunnut laulaa. Vinski muisti, että heillä oli uudesta vuodesta jäljellä korvaläpät. Vinski ja Leo löysivät myös vauvojen lapaset kellarista. Sitten he menivät ripustamaan lipun tankoon, laulamaan ja sitten juomaan kaakaota.