Tekijä: Merja Hynynen-Niskanen

4.-6.-luokkalaisten työpajat

Jukka Itkonen, Camilla Pentti (kuv.), Kaikki hyvin kasvimaalla

Jukka Itkonen, Outi Heiskanen (kuv.), Aurinkolahja

Luontoaiheiset jättipostikortit 100 vuotiaalle Suomelle

Näyttelyt Iisalmen, Siilinjärven ja Kuopion kirjastoissa.

 

Kangaslammin koulu 5c, Iisalmi

Sanataideohjaajana Merja Hynynen-Niskanen

 

Suomi 100v. runo

Suomi ei ole vanha

niin kuin sen kansa.

Suomineito on kaunis

ei mikään kauris.

 

Maatilalla saattaa olla kukko

jääkiekossa hohtaa Rauman Lukko.

Suomessa on pitkä talvi

onneksi on urheiluhalli.

 

Suomi on sata vuotta

ei huolehdita siitä suotta.

Suomi voitti jääkiekossa kultaa,

Venäjän päälle lensi multaa.

Suomen asukkaat on vahvoja,

mutta ne eivät revi oven kahvoja.

 

Riku, Paavo, Anni ja Siiri

***

SUOMI

Suomi sata vuotta täyttää ja itsenäistynyt se on. Suomi sata vuotta täyttää ja voittamaton se on. Suomessa on pitkä talvi ja silloin sataa lunta, myös silloin suomalaiset näkee saunomisesta unta. Suomi sata vuotta talvi pimeä on. Suomi sata vuotta täyttää ja kaikki sitä haluavat näyttää. Suomi on pieni maa, mutta Suomi ottaa kaikenmaalaiset mukaan. Suomi sata vuotta ja kaikki saunomaan käy. Kaikki juhlimaan käy.

 

Emmi, Enna, Samu ja Najmeh

***

Kangaslammin koulun 5a, Iisalmi

HUOMENTA SUOMI!

Aamuauringon valonsäteet heijastuvat ikkunaan,

kun kukaan ei ollut enää nukkumassakaan.

Kananmunat pannulla tirisee,

kun pöydällä herätyskello pirisee.

Lapset lähtevät mummolaan,

vanhemmat lähtevät satamaan.

Satamasta risteilylle,

mummolasta mansikkamaalle.

Aurinko keskellä taivasta,

korppi eksyi vuorilta.

Illalla paistellaan makkaraa

ja haistellaan päivänkakkaraa.

Joutsenetkin käyvät nukkumaan,

ja alkaa kuu vilkuttaa.

Yöllä lapset näkevät unta linnunradasta,

kun taas toiset keijukaisesta.

 

Sanna, Justus, Ella

***

Olipa kerran kiiltomato, joka oli villiintyä hevoshaassa. Punainen tulikärpänen saattoi joskus eksyä synkkään metsään, joka haisee perunalle. Porkkana ja lanttu kävivät saunassa, joka oli urheilukentän keskellä. Amppari ja tikka seilasivat hitaasti saunan ovelle. He koputtivat lukkoa ja uittivat varpaita ketsupissa. Lanttu ja porkkana tulivat avaamaan oven ja sanoivat, että tomaatilla tuli vahinko. Ikivanha puinen liiteri tuli ullakon kanssa saunan ovelle ja he halusivat tulla kanssa saunaan, koska ketterä korppi yritti purra heitä.

 

Petra, Veera, Nella, Juho, Fimi

***

 Tarina auringosta

Metsässä pilkistää auringonsäde, puiden varjot estävät auringonsäteitä tulemasta metsän toiselle puolelle. Metsän toisella puoliskolla asui peikko nimeltään Pökkerssön. Hän ei voinut sietää auringonsäteitä, joten hän etsi metsän varjoiselta puolelta luolan, jonne hän asettui, mutta siellä oli retkeilemässä menninkäinen nimeltään Milli. Milli on auringonlähde, joten Milli joutui lähtemään, eikä sen jälkeen enää koskaan paistanut aurinko Suomessa.

 

Jonathan, Fanni, Obada ja Enne

***

4.-6. -luokkalaisten sanataidetyöpajat Pyörössä

 

Sanataidetyöpajat Pöyrön kirjastossa 11.10. ja 25.10.2017                                                  Pyörön koulun 4-6 luokkalaisille   

Työpajan pohjana Tomi Kotion Koira nimeltä Kissa
Sanataideohjaajana Riikkamaria Korhonen

Sananselityksiä

LEHMÄ, on eläin, joka on maatilaeläin. Sillä on ruskeita tai mustia laikkuja ja korvassa semmonen merkkiasia.

SAVUPIIPPU, on semmonen asia, joka on talojen katolla ja vaikka jos lämmittää takaa, niin sieltä tulee savua.

METSÄ, on semmonen paikka missä on paljon puita, kiviä ja kantoja sekä ehkä puroja. Siellä kasvaa myös mustikanvarpuja ja puolukan ja sitten vielä polkuja.

AURINKO, on keltainen, lämmin ja voi paistaa ihan minä vuodenaikana hyvänsä.

Tyttö, 10 v.
***

HUMALAINEN, on semmonen joka juo alkoholia ja on sitten kännissä. Se juo koska alkoholi maistuu hyvätä ja juo myös koska sen kaveri kuoli.

Poika, 5. lk.
***
ISÄ, on äistisi aviomies.

PARTA, on vähän niin kuin tukka.

HAJU, haisee pahalle ja hyvälle.

Poika, 4. lk.
***
RUOKA, on hyvää. Ruoka on syötävää. Sitä voi tehdä nuotiolla, grillillä tai paistinpannulla.

MERI, on joesta ja koskesta ja lammesta ja purosta isompi muoto.

Poika, 10 v.
***
ÄITI, tarkoittaa sinun huoltajaa. Se pitää sinusta huolta. Äiti on sinun kanssa koko elämän tai ainakin 18 vuotta.

AURINKO, lämmin valo tuo rusketusta kesällä, pientä lämpöä talvella.

AAMU, monelle tuskallinen asia. Aamu on päivän aloitus. Aamulla syöt aamupalan.

Tyttö, 10 v.
***

Runoja

Koira olen mä
Mutten kissa en olisi
Näin
Mutta Kissa Nimeni on.
Mutta olen haukuttu
Mutta haluaisi olla Minäni.

Poika, 12 v.

Yksinäinen känni ukko joka söi kalakukkoo

Poika, 5. lk.

Yksinäisyyttä tuntee koira pienoinen.
Ei hän nähnyt isäänsä tarinoineen.
Äiti toivoi hänestä itsenäisen.
Hänestä ei sitten tullutkaan sellainen.
Lopulta koira tapasi vanhan miehen
ja hänestä tuli ystävä koiran ainoinen.

Poika, 5. lk.

Ohjeeea,
Boom mä tahdon juustoo,
koska se vahvistaa tätä luustoo.
Joo en mee pidemmälle,
jos menisin en tulis tänne,
Boom

Poika, 5. lk.

Ei kannata olla kännissä.
Kytät tulevat rännistä.
Sut vietiin putkaan.
Olit jo lähtemässä omaan sukkaan.
Sit sä löydät koiran ja sanot
no voihan nyt.

Poika, 11 v.

Olipa kerran kissa, joka Jirin päälle pissas.
Oli sil koulus hissaa, sen jälkeen se heitti tikkaa.
Sen takii se kaiken missaa.

Poika, 11 v.

Oli kerran kissa, joka puun viereen pissas
sille tuli hätä se tukehtuu häkään
äiti tuli kotiin
sillä meni moti s
e koneen heitti roskiin
Jonnelt otti kissan.

Poika, 11 v.

Yksinäisyyttä tuntee koira pienoinen.
Ei hän nähnyt isäänsä tarinoineen.
Äiti toivoi hänestä itsenäisen.
Hänestä ei sitten tullutkaan sellainen.
Lopulta koira tapasi vanhan miehen
ja hänestä tuli ystävä koiran ainoinen.

Poika, 11 v.

***

Tarinoita

Retki ystävyyteen

Tämä hetki on ikimuistoinen monille siispä istu aloillesi, koska kuulet nyt tarinan maagisesta retkestä. Olipa kerran Lusi tyttö, joka asui mikä mikä maassa. Lusi halusi unelmistaan eniten lentää lohikäärmekotkan kanssa. Lusi lähti matkaan mikä mikä maan sydämeen. Kun Lusi saapui mikä mikä maan sydämeen hän näki tuhansia timantteja ja yhden yksinäisen lohikäärmään. Lusi lähetyi lohikäärmettä. Kun hän oli lohikäärmeen luona, hän näki lohikäärmeen olevan tyttö. Lusi lähestyi lohikäärmettä. Lohikäärme ilahtui nähdessään tytön nimeltä Lusi. Lusi kysyi lohikäärmeen nimeä. Lohikäärme vastasi: ”Nimeni on Rindia.” He ystävystyivät. Yhdessä he pitivät eniten toisitaan. Molemmat olivat salaman nopeita. He lensivät auringon nousuun ja molempien tärkeimmät unelmat toteutuivat. Lohikäärme Rindian unelma oli saada ystävä ja taikatyttö Lusin tärkein unelma oli saada lentää lohikäärmekotkan rinnalla.

Tyttö, 10 v.

Minecraft tarina Steve louhi kaivoksessa ja luohi timanttia. Aurinko laski. Steve tiesi että zombit tulevat kohta. Steve lopetti louhimisen ja alkoi kävellä kohti taloaan. Oli jo yö. Steve käveli metsässä ja kuuli kuinka zombit kävelivät lähistöllä. Sitten zombi hyökkäsi Steven kimppuun. Steve taisteli zombia vastaan. Lopulta Steve onnistui tappamaan zombin. Aamu sarasti jo, Steve nukkui vähän ja palasi kaivokselle ja louhi kaiken timantin.

Poika, 10 v.

***

Kohtauksia

Ja Maria saapui kannelle lastensa kanssa, ja huomasivat että veneitä ei ole. He rupesivat rukoilemaan muiden suomalaisten kanssa. Laiva painui syvyyteen, ja Maria lapsineen putosivat mereen. Anna Tarja istui veneessä ja katsoi kuinka Titanic upposi.

Poika, 5. lk

***

Tekstejä kirjan kuvituksen pohjalta

Koira nilmeltä Kissa leikki puistossa Näädän kanssa. Ne leikkivät sellasta että koira juoksi ja Näätä perässä, eli ne leikki hippaa. Kunnes ne näkivät lapsia Näätä sanoi: – Mennäänkö kutsumaan lapset mukaan? Koira vastasi: – Joo! Ja niin ne menivät pyytämään lapset mukaan ja lapset tulivat mukaan leikkimään.

Tyttö, 5. lk.

Koirapuistossa Ylväs Afgaani merkitsi pissallaan puunrungon ja sanoi: – Minä olen koirapuiston kuningas, ja nappasi palloni. Sitten iso puudeli tuli minun luokse. – Leikitäänkö hippaa? – Ei minua huvita, kun Ylväs Afgaani vei minun lempi palloni. Sitten Ylväs Afgaani huusi, että olet sekarotuinen Piski, jonka nimi on Kissa. Lähdin näädän luo ja sanoin: – Haluan lähteä pois, minua kiusataan. Ylväs Afgaani vei minun palloni ja halukkui minua.

Tyttö, 5. lk.

Olipa kerran koira nimeltä Kissa. Kissan isä oli tarina, hän lähti pois, kun Kissa syntyi. Kissan äiti sanoi: – Älä luota ihmisiin, sammakoihin, naaraihin ja kissoihin. Äiti sanoi Kissalle: – Minun pitää lähteä pois. Kissa oli yksinäinen. Hän kierteli peltojen ylitse. Kissa hyppäsi rekkaan ja kun hän heräsi, hän oli Helsingissä. Helsingissä hän ei ollut ainoa koira. Kissa meni koirapuistoon. Kissa tapasi paljon koiria. Kissa sanoi: – Minä olen Kissa. Kaikki koirat nauroivat ja ilkkuivat Kissalle. Kissa jatkoi matkaa. Kissa tapasi savupiipun kokoisen papan, mutta kuitenkin Kissasta ja papasta tuli parhaat ystävät. He matkustivat ympäri maailmaa. Kissa tunsi, ettei pelannyt enää mitään. Kissa ja pappa olivat vapaita ja onnellisia.

Tyttö, 5. lk.

Koirapuistossa Kissaa haisteltiin ja haukuttiin. Kissa sanoi: ”Olen koira, jonka nimi on Kissa.”. Kissaa harmitti, kun hän on yksin. Kissaa haukuttiin sekarotuiseksi piskiksi, jolla ei ollut ystäviä. Hänelle sanottiin että kissat ovat itsenäisiä mutta Kissasta tuntui yksinäiseltä.

Poika, 5. lk.

Hei! Olen Kissa tai minun nimeni on Kissa. Olen oikeasti koira. Kävin tänään koirapuistossa ja minua haukuttiin ja tönittiin siellä. Muut koirat ovat ilkeitä minulle… Kissa: Älkää haukkoko minua! Muut: No miks ei? Rakki. Kissa: Se ei tunnu mukavalle. Omistajani: Nyt häipykää! Kissa on maailman mukavin koira. Tutustukaa ensin Kissaan, ennen kuin haukutte! Menimme kotiin ja katsoimme elokuva.

Tyttö, 5. lk.

Hei, minä olen Kissa … tai siis koira, jonka nimi on Kissa. Olen erittäin yksinäinen. Minä itken. Aina jos pyydän jotakuta olemaan ystäväni, he pyytävät kertomaan ja kun sanon että nimeni on Kissa he nauravat ja lähtevät pois. Äitini olisi halunnut että olen kissa mutta olen koira, jonka nimi on Kissa. Minä olen tosi pieni. Minulla on iso hattu. Minä pidän siitä. Minulla ei ole sisaruksia. Äiti sanoo että heistä tuli enkeleitä… ja minä olen Kissa. Äiti sanoi että kissat tarvitsevat itsenäisyyttä ja jätti minut yksin. Illalla katson aina tähtitaivaalle ja kuvittelen että minulla on vielä joskus ystävä. Mutta nyt alan nukkumaan. Hyvää yötä.

Tyttö, 5. lk.

Olipa kerran yksi kaupunki, joka on ihan valtava. Kaupungissa on monta taloa ja monta ihmistä. Kaikki ihmiset ovat hyviä. He tekevät työtä yhdessä ja heillä on paljon rahaa. He antavat rahaa ihmisille, joilla ei ole rahaa. Kaupungissa on ihan monta lasta, jotka pelavat aina yhdessä. Talvella sataa lunta, ihmiset ovat taloissa. Kesällä aurinko paistaa ja ihmiset ovat rannalla. Keväällä on erivärisiä kukkia ja ihmiset ovat puistossa. Syksyllä on vähän aurinkoa ja lehdet tippuvat puusta ja sienet ovat maassa. He puhuvat arabiaa ja he oppivat englantia. Koulussa on paljon lapsia, jotka ovat ahkeria. Yksi päivä aurinko paistaa ja kaikki ihmiset ovat iloisia, koska heillä on juhlapäivä ja he antavat heidän kaupungille nimen. Sen nimi on Paras Kaupunki.

Tyttö, 5. lk.

Kerholaisten omat satukirjat ovat esillä Tarinatiikereiden näyttelyssä Iisalmen kirjastolla 21.2.-20.3.2017 välisen ajan. Suomi100Yhdessä-teemaa ja Aapelin 5 vuotista taivalta juhlistava Maailman paras napa-yhteisöteos kerholaisten kehu-kortteineen ja huovutusnapoineen esillä näyttelyssä.

Sanataideohjaajana Merja Hynynen-Niskanen

IISALMI

Liljan ja Lohiksen seikkailut. Otteita satukirjasta. Kirjoittanut Sonja

Takakansiteksti: Lilja on ihan tavallinen koira. Lilja joutuu huimiin seikkailuihin! Lue tämä kirja ja päästä mielikuvitus valloilleen. Tämä kirja on juuri sopiva mielikuvituksellisille lapsille.

Olipa kerran Mia niminen tyttö, joka harrastaa karatea ja omistaa Lilja nimisen koiran. Koira on ollut kaikenlaisissa seikkailuissa. Kerron sinulle yhden. Oli päivä. Lilja oli Mia kanssa kävelyllä. Hetken kuluttua eteemme hyppäsi iso LOHIKÄÄRME! ”Krrrrr!” ” ininää” ”iik!” ”iik!” ”mrrrrrr” Mia oli ihan hädissään mutta Lilja suojeli Miaa.

1. LUKU

Suojelin sitä kuin isoa ruokapalaa. Silloin huomasin sen lohikäärmeen. Naama oli….surullinen. Lilja sanoo: ”Tule mukaan.” Lilja: ”Mikä on nimesi?” Lohis: ” Se on Lohis!”

2. LUKU Portaali 81

”Mikä paikka tämä on?”, Lohis sanoo. ”Portaalihuone!”, Lilja vastaa. He menivät 81-numeroiseen portaaliin. ”Tämä on hyvä, tule!”, sanoi Lilja. ”Rukkanen sentään irroitan pantasi!” ”Selvä!”

3.LUKU Ihmemaa

”Onko tämä se paikka!” Lohis sanoi. ” On…se on Ihmemaa!” ”Voi miten kaunista”, Lilja sanoi. ”KATSOKAA, tulkaa!” ”Mutta siellä on…wow musiikkia!” ”Mitä moi! Olen musiikin johtaja ja Zeron opettaja!” ”Minä käyn täällä soittamassa pianoa”, sanoi Zero. ”Soitatko mitään muuta soitinta?”, sanoi Lohis. ”Soitan myös kitaraa ja nokkahuilua.” ”Hän osaa soittaa ja viheltää Tuiki tuiki tähtösen silmät kiinni”, sanoi johtaja. ”No, mutta… Menkää ihmeessä ulos!”, sanoi johtaja. Menimme ulos ja siellä oli oikea Ihmemaa. ”WOW”, sanoi Lilja ja Lohis.

4. LUKU. Koti

”Hei katso, tuolla on koti!”, Lilja sanoo. ”Niin on mennään katsomaan!”, Lohis vastaa. ”Hei, hei Lilja ja hei hei Lohis!”, huusivat muut. ”Kenen koti tämä on?”, sanoi Lohis. ”Se on eläinten koti”, vastasi lilja. ”Mikä eläin siellä on asumassa?”, kysyi Lohis. ”En tiedä katsotaan!”, sanoi Lilja.

5.LUKU Kuuletko?

Lilja ja Lohis pääsivät tikkaat ylös ja koputtivat oveen. KOP! KOP! ”Onko siellä ketään?”, kysyi Lilja. ”Ei kukaan kuule!”, sanoi Lohis. ”Kuuletko, joku puhuu?”, Lohis kysyy. ”Kuulen kyllä”, vastaa Lilja. ”Oi katso oravia!”, sanoo Lohis. ”Ovatpa ne söpöjä!”, Lilja huutaa.

6. LUKU Ihanko totta?

”Hei! Keitä te olette ja mitä teette kodissani?”, kysyivät oravat. ”Olen Lilja tässä on Lohis”, Lilja sanoo. ”Hei. Olen Kurre, hän on Misu”, sanoi Kurre. ”hauska tavata Misu ja Kurre”, sanoi Lohis. ”Näimme kotinne ja ajattelimme tulla käymään.” ”Käykää peremmälle”, sanoi Misu. ”Miksi teillä on tuommoiset siivet?”, kysyi Lohis. ”Ai nämä. Kaikilla eläimillä täällä on”, vastaa Misu. ”Ihanko totta?. Luulin, että vaan lohikäärmeillä on.”, Lohis sanoo. ”Jopa Lilja saa siivet kun on aika!”, vastaa Misu.

7. LUKU Yö

”Voi ei tulee yö!”, huutaa Kurre. ”Teidän on aika poistua, hei hei!”, lisää Misu. Misu työnsi meidät ulos ja Kurre veti kynnysmaton sisään. Olimme yksin ulkona oli pimeää. Menimme onttoon puuhun piiloon. Olimme lähekkäin kunnes kuului TUMP TAMP. Sillä hetkellä edessämme oli…JÄTTILINTU! Se sanoi Pii! Paa! Puu! Miksi piilossa ootte muu! Sitten tajusimme että jättilintu oli…Kiltti.

”Kukaan mua ei usko. Uskokaa eksyny äitistä oon. Kukaan mua ei auta pelkää vaan. Sua tartteen pliis, auta mua nyt siis.”

”Okei, autetaan”, vastasivat Lilja ja Mia.

Miten satu Ihmemaassa jatkuu, sen voit käydä lukemassa Sonjan satukirjasta Tarinatiikereiden näyttelyssä.

***

Mimmi ja Miisa ovat prinsessoja ja bestiksiä. Lukemalla Miljan ja Elinan satukirjan pääset kurkkaamaan  kahden bestisprinsessan risteäviin tarinoihin heidän arkipäivistään – arkipäivistä, jotka ovat kuitenkin yllätyksiä täynnä!

Mimmin tarinoita. Otteita. Kirjoittanut Milja

Takakansiteksti: Mimmi seikkailee BFFänsä Miisan kanssa ja Mimmi saa tietää että on prinsessa! Lukekaa kirja niin pääsette lumoavaan tarinaan mukaan.

Moi olen Mimmi. Olen 18 v. ja asun Puolukkapolku 6, Nokia. BFFäni on Miisa. Perheeseeni kuuluu sisko, sisko, äiti, isi ja koirani Pepi.

…..LUKU 3. Kaupungilla Heräsin aamulla ja söin nopeasti ja lähdin kaupungille soppailemaan vaatteita. Kahden tunnin kuluttua menin kotiin mutta kas kummaa minulla olikin synttärit. Sain lemmikin äitiltä ja isiltä, mangustin. Annoin sen koulutukseen. Kahden tunnin päästä se oli tosi kesy.

***

Miisan tarinoita. Otteita. Kirjoittanut Elina

Takakansiteksti: Tervehdys! Sinä joka luet Prinsessa Miisan kirjan olet mahtava! Kirjan päähenkilöitä ovat Miisa, Äitinsä & Arvoitukset!

Hei olen prinsessa Miisa! Olen 6B luokalla. Vaikka olen prinsessa käyn silti koulussa, mutta kouluni ei ole mikään tavan koulu, nimittäin koulussani opetellaan Prinsessojen historiaa. Ollaan tanssimassa. Koulussani ei ole välkkiä tai no on mutta silloin ollaan sisällä! Välkällä saa olla puhelimella, tietokoneella tai tehdä mitä haluaa paitsi olla luokassa!

***

Gelian taru. Otteita. Kirjoittanut Lotta

Takakansiteksti: Gelian taru kertoo orpotytöstä joka joutuu ihmeelliseen kylään, joka on täynnä kissoja. Mutta kuka on Viveka? Kuka on Vranoi? Ja keitä ovat Cristel ja Olivia? Mutta ennen kaikkea kuka on Manta? Mitä Gelialle käy oikeuden kanssa ja mihin hän joutuu seikkailussaan? Pian näet mihin salaperäinen Gelia joutuu.

Tämä tapahtui kolme tuhatta vuotta sitten pienessä Trionin kaupungissa. Kerran kylmässä elokuun yössä musta kissa hiipi pitkin katua nyytti suussaan. Se laski nyytin erään talon rappusille. Nyytistä kurkisti pieni kissavauva. Ja sitten kissa lähti pois. Aamulla nyytissä oli ihmisvauva, jonka talon asukas otti ja kasvatti häntä. Meni vuosia ja lapsesta kasvoi kaunis neito. Hän oli 12 vuotias kun hän jäi orvoksi. Mies joka oli kasvattanut tytön, kuoli. Kun tyttö oli 3 vuotias hänelle annettiin pitkän mietinnän jälkeen nimeksi Gelia. Geliaa oli koko iän kielletty menemästä täydenkuun aikaan ulos. Hän oli nyt orpo ja hän eli kadulla ja söi sitä mitä löysi. Hän autteli eläimiä ja antoi omaa ruokaansa muille. Hän teki pienen kodin itselleen roskapönttöjen taakse. Hän vei sinne mitä löysi. Eli ruokaa ja vilttejä joita hän löysi. Hän lahjoitti paljon vilttejä ja muuta eläimille. Hänellä oli kyky puhua eläimille. Kun hän lahjoitti eläimille ruokaa eläimet antoivat hänelle talveksi suojan omista koloistaan ja hän kunnioitti sitä.

Kerran sitten hän oli kaupungilla ja hän kuuli huutoa ja meni läheisen hevostallin luo kurkkimaan. Kun hän oli siinä hetken seisonut hän kurkisti ja katsoi mitä tapahtui. Siellä oli mies joka puhui poliisien kanssa. Hän näytti hätääntyneeltä. Juuri silloin joku tarttui rotevalla kädellä häntä käsivarresta. Gelia käännähti ja näki poliisin joka katsoi häntä tuimasti. Mies sanoi: ” Sinä olet hevosvaras.” ”En ole varastanut mitään hevosia”, Gelia änkytti. Gelia vietiin oikeuteen ja siellä hän istui oikeustuolissa. Tuomari puhui Gelialle: ”Sinulle päätämme tuomion..”

”En ole…”, sanoi Gelia. Mutta tuomari keskeytti hänet: ”Sinä istut siinä suu kiinni kun me neuvottelemme!” Sitten mies meni muiden luo ja alkoi keskustella Gelian tuomiosta. Silloin Gelia näki ikkunalla istuvan pääskysen. Hän sanoi pääskyselle eläinten kielellä: ”Hae jänikset ja pyydä niitä auttamaan!” Pääskynen teki työtä käskettyä ja lensi pois. Parin minuutin kuluttua ikkunalle lensi pääskynen joka viittoi neljää jänistä tulemaan lähemmäksi. Jänikset pomppasivat ikkunalle. Gelia sanoi heille:” Jänikset auttakaa minua!” Silloin jänikset pomppasivat sisään ja alkoivat nakertaa köysiä. Gelia kiitti ja pakeni ikkunasta ja juoksi kotiin. Siellä hän luuli olevansa turvassa. Mutta pian hän kuuli että poliisit lähestyivät ja hän pakeni metsään. Gelia juoksi ja juoksi niin kauan kunnes hän tajusi että oli eksynyt. Silloin hän pysähtyi. Hän seisoi pitkään eikä halunnut liikahtaakaan. Sitten alkoi sataa. Ensin se oli vain tihkusadetta, sitten se yltyi ja pian satoi jo kaatamalla. Hänen kauniin punaisesta tukastaan tippui vesipisaroita hänen mustalle kaavulleen. Gelia painautui vasten tammea ja nukahti. Yöllä Gelia heräsi siihen kun joku nosti hänet puukärryjen päälle. Gelia avasi silmänsä ja sanoi: ”Ketä te olette?” ”Ryöväreitä”, kuului miehen ääni. Gelia yritti riuhtoa itseään irti mutta huomasi sen olevan turhaa sillä hänet oli sidottu. Silloin kärryt törmäsivät kiveen. Gelia löi päänsä ja menetti tajuntansa äkillisesti. Gelia ei tiennyt herätessään kuinka kauan oli ollut tajuton mutta tiesi olevansa ryövärileirissä. Yllättäen hänen jalkojaan ja käsiään alkoi puristaa hirveästi. Gelia voihkaisi kivusta ja yritti tajuta mistä oli kyse. Sitten hän näki mitä oli tapahtunut. Ilmeisesti hänen pyörtymisensä jälkeen hänet oli sidottu rosvoleirin puuhun. Miehet naureskelivat Gelialle: ..”että jos yrität karata niin susi….” ”Hei Fran”, toinen ryöväri sanoi, ”jos haluat kertoa tytölle niin kerrotaan sitten iltanuotiolla!”

Päivä kului ja pian oli ilta, se tarkoitti että oli iltanuotion aika. Gelia näki, että eräs mies kantoi soihtua ja hänen perässään kaksi miestä sylissään kasallinen halkoja. Gelia näki kun miehet pysähtyivät aukion keskelle. Gelia näki kun muut ihmiset pysäyttivät työnsä ja hiljentyivät kuuntelemaan. Mies asteli keskelle aukiota ja sanoi: ”Aloitamme illan kertomalla tytölle mitä hänelle käy jos hän karkaa.” Mies aloitti: ” Ensiksi jos karkaat sudet syövät sinut!”. Ryövärit alkoivat tirskua. ”Sitten ahma syö raatosi.” Ryövärit hohottivat jo aikalailla. Sitten mies jatkoi: ”Sitten ötökät syövät luusi ja sitten olet loppu!” Ryöväri nauroivat nyt täyttä kurkkua. Gelia oli lohduton. Vaikka ryöväreiden muut vangit katselivat häntä myötätuntoisina. Sitten illanvietto jatkui eikä kukaan välittänyt enää Geliasta. Yllättäen tapahtui jotain sellaista ettei kukaan pystynyt tajuamaan sitä. Gelia alkoi muuttua. Hänen kätensä alkoivat muuttua tassuiksi. Sitten hän näki kutistuvansa. Hän sulki silmänsä ja yhtäkkiä narut löysentyivät ja hän riuhtoi itsensä irti naruista. Sitten Gelia hyppäsi pusikkoon ja katsoi ryöväreitä. Gelia näki, että he eivät olleet huomanneet hänen pakoaan. Gelia juoksi niin nopeasti kuin kintuistaan pääsi. Lopulta hän pysähtyi pienen lammen viereen. Hän aikoi juuri putsata kasvonsa lammessa kun hän näki peilikuvansa. Hän oli muuttunut kissaksi!

Miten Lotan satu jatkuu? Jännittävän Gelian tarun voit käydä lukemassa Tarinatiikereiden näyttelyssä.

 

KIURUVESI

Suomi100Yhdessä-teemaa ja Aapelin 5 vuotista taivalta juhlistava Maailman paras napa-yhteisöteos kerholaisten kehu-kortteineen ja huovutusnapoineen esillä näyttelyssä Kiuruveden kirjastolla 23.2.-23.3.2017. Kerholaisten omien satukirjojen satoa luettavissa Aapelin julkaisukanavalla.

Sanataideohjaajana Merja Hynynen-Niskanen

Vinski ja Leo-kissojen hyvä ystävä on Kertzi- hamsteri. Heillä kolmella kaveruksella on muitakin yhteisiä hamsteri- ja kissaystäviä, onpa joukossa yksi koirakin. Vinski ja Leo sekä Kertzi kertovat vuodenkierrostaan omasta kissa- ja hamsterivinkkelistään!

 

Kertzin vuosi 2016-2017. Otteita. Kirjoittanut Pihla

Takakansiteksti: Tässä kirjassa Kertzi ja hänen ihanat ystävänsä seikkailevat. Joskus juhliin tulee hieman kömpelöitä juttuja. Tässä tarinassa kerrotaan melkein kaikista juhlista, muta joskus myös tavallisesta elämästä esim. miten arki sujuu.

Minä olen Pihla. Minä kerron hamsteristani Kertzistä ja sen upeasta vuodesta 2017. Kertzin koko nimi on Kertzi Prinssi Ruubert. kertzi on rodultaan Venäjänkääpiöhamsteritalviko. Kertzi on pieni ja valkoinen. mutta sen selässä on musta juova. Tässä tarinassa Kertzi ja sen kaverit Milo, Masa, Muru, Kiki, Minni, Rohmu, Leo, Vinski ja Voitto seikkailevat milloin missä. Milo, Masa, Muru ja Kiki ovat Kertzin lisäksi hamstereita. Minni, Rohmu, Vinski ja Leo ovat kissoja, mutta Voitto on koira. Kaikki luettelemani hamsterit ovat Venäjänkääpiöhamsteritalvikkoja ja Vinski, Leo, Minni ja Rohmu ovat maatiaiskissoja. Ai niin, Voitto on Lapinporokoira. Tämä tarina alkaa joulusta.

LUKU 1. Jouluvalmistelut

Eräänä hyvin tärkeänä päivänä Kertzi heräsi varhain aamulla. Nimittäin huomenna olisi jouluaatto ja tekemistä riitti. Heti ensimmäisenä sängystä noustessaan Kertzi kipitteli ruokakupille ja tonki raksujaan. Juuri silloin hän näki kupin pohjalla maapähkinän ja nappasi sen käpäliinsä. Sitten se hörppäsi yhden tilkan vettä. Sitten Kertzi juoksi yläkertaan ja kipusi puusta tehdyn sillan päälle ja hyppäsi kaltereihin. Silloin hän tarttui kaltereista ja avasi häkin kannen ja kipitti häkin reunaa pitkin ja hyppäsi sängylle ja sitten alas sängystä. Se kipitti oven alitse ja ulkona sitä taas oltiin. Oli kova ja ripeä pakkanen, mutta onneksi Kertzin lämmin valkoinen talviturkki lämmitti häntä. Kertzi kävi hakemassa joulukuusen Leon ja Vinskin luota. Hän päätti koristella sen tuota pikaa, mutta ennen sitä hän aikoi hörppiä kuumaa kaakaota. Kaakaon jälkeen Kertzi päätti tehdä kutsut joulujuhlaan. Kertzi aikoi tehdä ne pahvista. Kutsuista pitäisi tulla pienet ja upeat, sellaiset jotka mahtuvat kauniisiin kirjekuoriin. Kertzi halusi niihin tarroja, mutta ei mitä tahansa tarroja vaan sydäntarroja, joissa olisi paljon timantteja. Kun kutsut olivat valmiita Kertzi päätti viedä ne postiin toimitettaviksi. Kun kirjeet oli viety postiin, Kertzi koristeli joulukuusen upean näköiseksi. Sen jälkeen koitti vaikein hetki sillä kuusi piti viedä häkkiin. Ensin Kertzi otti kuusen jalasta kiinni ja vei kuusen häkkiin. Hän katseli kuusta ja ihaili kuusen latvassa riippuvaa tähteä joka hehkui ja valaisi koko häkin. Pitkän päivän koitteeksi Kertzi kömpi pesämökkiin sillä olihan se jo kovin väsynyt päivän päätteeksi, Kertzi haukotteli ja pyörähteli pesässään. Kertzi näki unen jossa jouluaatto koitti. Vieraita saapui koko ajan, kaikki oli hyvin iloisen näköisiä, kaikki nauroivat ja muistelivat kaikkea mitä ennen tätä oli tapahtunut. Kaikki aukoivat lahjoja tai antoivat niitä. Tämä uni oli todella hyvä uni ja ehkäpä enneuni. Silloin kun Kertzi oli maistamassa suklaakonvehtia hän höristi korviaan ja heräsi unestaan.

LUKU 5. Juhannus

Kertzi oli puuhaillut sinä päivänä vaikka mitä. Hän odotteli, että hän pääsisi mökille ja että sinä iltana poltettaisiin kokko. Kertzi aina katsoi kokon liekkiin lempeästi. Sen suuret silmät valuivat pikkuhiljaa kiinni ja sitten ne aina aukesivat suuriksi ja kiiluviksi. Kertzi oli vähällä nukahtaa kunnes se kuuli outoa ääntä. Hän vilkaisi jokeen jossa joutsenet räpistelivät siipiään. Ne olivat hyvin kauniita valkoisia höyhenpukuisia kaunottaria, mutta juuri kun ne häipyivät rannasta ja Kertzi nukahti syvään uneen. Hän heräsi linnun sirkutukseen. Hän kömpi häkistä ja käveli kuistille jossa oli juuri kaksi kärpästä. Hän hiipi niiden taakse ja raapasi ja sitten vähän haukkasi. Sellainen oli Kertzin onnellinen juhannus.

***

Vinskin ja Leon elämää 2016-2017. Otteita. Kirjoittanut Hymy

Takakansiteksti: Tässä tarinassa kerrotaan kissojeni elämästä. Mitä tapahtuu jouluna? Entä pääsiäisenä? Avaa kirja niin näät. Mitä tapahtuu kun jätät lemmikkisi yksin? Avaa kirja niin näät!

1. Vinskin ja Leon joulu 2016

Minun nimeni on Hymy. Tämä tarina kertoo kissojeni Vinskin ja Leon joulusta.

– Äiti! Lähdetään jo!, minä huusin.

– Mennään, mennään! Tule Paavo!, äiti sanoi.

Paavo on minun veljeni. Menimme ulos ja minä viimeisenä paukautin oven kiinni. Leo nukkui, mutta yhtäkkiä Leo aukaisi silmänsä. Leon vieressä oli kaukosäädin. Leo vilkaisi sitä… nosti tassunsa…ja painoi nappia. Televisio aukesi ja Leo alkoi katsoa hauskoja kotivideoita. Vinski nukkui Leon vieressä. Leo tuuppaisi Vinskin hereille. Leo näytti Vinskille vihreää paperilappua jossa luki näin…

Tervetuloa joulujuhliini Vinski ja Leo! Joulujuhlissa on herkkuja kaikille. NIIN hyviä! Klo 16.00. Ilmoita allergioista. Osoitteeni: Kirkkoharjuntie 9B. tv. Kertzi Hamsteri

Vinski ja Leo eivät tunne numeroita joten he hätääntyivät. Joten Vinski ja Leo päättivät lähteä etsimään taloa heti. Ensin he menivät taloon 7A. Siellä oli suuri musta koiranluukku. Luukku aukesi ja sieltä tuli suuri ajokoira. Vinski ja Leo säikähtivät, maukaisivat ja kiipesivät puuhun. Leo ja Vinski roikkuivat puusta 5 minuuttia kunnes koira lähti. Sitten he laskeutuivat puusta ja lähtivät. He kokeilivat taloa 9B ja koputtivat. Sitten Kertzi tuli avaamaan. Vinski ja Leo olivat iloisia, koska löysivät oikean talon. Voitto, Minni, Milo, Vinski, Kertzi, Leo, Masa. Muru ja Kiki juhlivat iltaan asti.

5. Juhannus

Vinski ja Leo keräsivät kauniiseen kesäpäivään. Heitä haukotutti ja väsytti kauheasti vaikka kello oli jo kolme! Kissat päättivät torkkua vielä. Sitten Leo muisti, että heidän piti vielä matkata 6 kilometriä jalan! He lähtivät heti. Heidän piti myös viedä vanha sohva pois poltettavaksi. Onneksi se painoi vain 10 kiloa. He matkasivat kantamalla sohvaa käsin ja vihdoin pääsivät perille.

6. Itsenäisyyspäivä

Vinski ja Leo katselivat ikkunasta ulos. Ulkona oli -30 astetta eikä kukaan halunnut lähteä ulos. Vinski olisi halunnut ripustaa lipun salkoon ja Leo olisi halunnut laulaa. Vinski muisti, että heillä oli uudesta vuodesta jäljellä korvaläpät. Vinski ja Leo löysivät myös vauvojen lapaset kellarista. Sitten he menivät ripustamaan lipun tankoon, laulamaan ja sitten juomaan kaakaota.

 

 

Sanataidekerhon ohjaaja Merja Hynynen-Niskanen

Kevään 2016 Tarinatiikereissä hypättiin sirkusjunan matkaan! Kerholaiset lukivat Jukka Itkosen kirjan Sirkusjuna saapuu. Kevään aikana tutustuimme sirkuksen salaperäiseen ja värikkääseen maailmaan kirjoissa ja tarinoissa. Kerholaiset rakensivat ryhmissä omat sirkukset kaupan isosta karkkilaatikosta, loivat omat sirkushahmot keppinukeiksi ja kirjoittivat hahmostaan henkilökortit ja päiväkirjaa. Päiväkirjojen tapahtumien pohjalta kerholaiset tekivät omat still-kuva – animaatiot kuvateksteineen kierrätysmateriaaleilla ja piirtämällä. Animaatiot tallennettiin valokuviksi. Huipennukseksi omilla sirkuskarkkilaatikkoteattereilla ja keppinukeilla sai leikkiä ja esittää omia teatteriesityksiä. Esitykset videoitiin. Kerholaisten tekstit ja kädentaidot ovat nähtävillä kirjaston näyttelyssä.

Sirkusjuna saapuu – kirjassa Lilli Rahtunen asuu tylsääkin tylsemmässä uneliaassa Nurkanpyhtään pikkukaupungissa. Kesästä kehkeytyy kaikkea muuta kuin tylsä sirkuksen saapuessa kaupunkiin. Lilli kysyy kesätöitä sirkuksesta. Hän ottaa taskustaan päiväkirjansa, johon hän on sepittänyt ajatuksiaan ja runoja ja alkaa lukea sirkustirehtöörille runoa ”Minä osaan”. Tarinatiikerit kirjoittivat Lillin tapaan omat Minä osaan – runot.

 

Minä osaan

 

Minä osaan hoitaa koiraa ja käyttää sen ulkona.

Minä osaan tehdä temppuja ja lukea.

Minä osaan pyöräillä mäelle ja pyöräillä mäeltä alas.

Minä osaan askarrella ja piirtää.

Minä osaan uida ja leikkiä.

Minä osaan laittaa hiukset letille ja harjata ne

 

Oona Nissinen

 

***

Minä osaan hoitaa kissaa ja siivota sen pissaa,

minä osaan lukea ja piirtää hyvän kuvan,

minä osaan uida ja puistoon saan luvan,

minä osaan leikkiä ja laittaa hiukan meikkiä.

 

Hymy Koski

 

***

Tälläinen on Suklaa Sirkus

 

Suklaa Sirkus on imelä, makea ja suklainen. Suklaapellet oikein sulavat aploodeista ja heittävät suklaamunia. Sirkuksessa on suklaakoira, joka on suklaata. Tonnikeiju kävelee nuoran päällä joka yleensä menee rikki. Tonnikeijusta tuli niin painava koska Tonnikeiju söi liikaa Fazeriina suklaata.

 

Pihla Linnilä, Hymy Koski ja Oona Nissinen

 

***

SIRKUS SUKLAA

HENKILÖKORTTI

Nimi: Herra Klovnius

Mikä tehtävä hänellä on Sirkus Suklaassa?: Hän heittelee suklaamunia lapsille.

Ketkä ovat hänen läheisiä ihmisiään? Millainen suhde hänellä on heihin?: Hän on ihastunut rouva Toffeeseen. Ja hän pitää jokaisesta sirkuksessa.

Miltä hän näyttää? Miten hän liikkuu?: Herra Klovniuksella on punainen nenä ja hänellä on pellen meikit. Liikkuessaan hän tekee kärrynpyöriä.

Mihin hän uskoo?: Hän uskoo, että jokaisesta on omanlaiseksi näyttelijäksi.

Mistä hän pitää?: Hän pitää työstään ja suklaasta.

Mitä hän inhoaa tai vihaa? Miten hän näyttää vihansa?: Hän inhoaa ihmisiä jotka eivät pidä suklaasta.

Mitä hän haluaa?: Hän haluaa olla pääklovni.

Mistä hän unelmoi?: Hän unelmoi syövänsä maailman suurimman suklaalevyn.

Mihin hän pyrkii? Miten?: Hän pyrkii pääsemään sirkuksen maailman kiertueelle keräämällä rahaa.

Mikä on hänen lempiruokansa, mieluisin muistonsa tai lempivärinsä?: Hänen lempivärinsä on punainen.

Mitä hän ei koskaan tekisi?: Hän ei ikinä luopuisi suklaasta.

Mitä hän on piilottanut kirjahyllyyn kirjojen taakse tai vaatekaappiin alahyllyjen alle?: Hän on piilottanut suklaata.

Millaisten asioiden vuoksi hän olisi valmis luopumaan jostain itselleen tärkeästä asiasta?: Hän olisi valmis luopumaan yhdestä suklaasta että saisi säästönsä takaisin.

Minkä vuoksi hän on viimeksi itkenyt? Kenelle hän myöntää sen?:Hän on itkenyt viime vuonna koska joku vei hänen säästönsä maailman kiertuetta varten. Ja hän voi myöntää sen Herra Klovnille ja Suklaakoiralle.

Pystyykö hän pitämään salaisuuksia?: Ei pysty.

 

Hymy

 

***

SIRKUS SUKLAA

HENKILÖKORTTI

Nimi: Mirka

Mikä tehtävä hänellä on Sirkus Suklaassa?: Balettitanssija

Ketkä ovat hänen läheisiä ihmisiään? Millainen suhde hänellä on heihin?: Mummo ja ukki. Lämmin suhde.

Miltä hän näyttää? Miten hän liikkuu?: Hoikka ja vaalea. Liikkuu notkeasti.

Mihin hän uskoo?: Jeesukseen.

Mistä hän pitää?: Koirista.

Mitä hän inhoaa tai vihaa? Miten hän näyttää vihansa?: Hämähäkkejä, kiljumalla.

Mitä hän haluaa?: Olla suosittu sirkuksessa.

Mistä hän unelmoi?: Keijukaisena olosta.

Mihin hän pyrkii? Miten?: Sirkusuraan, harjoittelemalla.

Mikä on hänen lempiruokansa, mieluisin muistonsa tai lempivärinsä?: Spagetti ja jauheliha, vaaleanpunainen.

Mitä hän ei koskaan tekisi?: Olisi alastomana muiden edessä.

Mitä hän on piilottanut kirjahyllyyn kirjojen taakse tai vaatekaappiin alahyllyjen alle?: Hampaan.

Millaisten asioiden vuoksi hän olisi valmis luopumaan jostain

itselleen tärkeästä asiasta?: Omien sisarusten takia.

Minkä vuoksi hän on viimeksi itkenyt? Kenelle hän myöntää sen?:

Äitiä ja isää. Mummolle ja ukille.

Pystyykö hän pitämään salaisuuksia?: Pystyy.

 

Mirka Peltola

 

***

Lilli kirjoitti päiväkirjaansa ajatuksiaan ja sepitti runoja. Samoin Tarinatiikerit kirjoittivat päiväkirjaa; oman sirkushahmon päiväkirjaa.

Otteita oman sirkushahmon päiväkirjasta:

Herra klovni oli menossa sirkustelttaan lempihattu päässään. Kummallisen näköinen mies odotti klovnia sirkusteltan edessä, ja kun sitten klovni laittoi hattunsa naulakkoon, niin se kummallisen näköinen mies näki hatun ja se juoksi hatun luokse. Se otti hatun ja pisti sen ensin päähänsä, ja sitten säkkiin. Klovni katsoi samaan aikaan valvontakameroita. Hän huomasi hatun ryöstäjän ja juoksi niin kovaa kuin pystyi. Klovni kävi hakemassa suklaasirkusautosta yhden palan suklaata ja tarjosi sen rosvolle, ja klovni nappasi oman lempihattunsa ja juoksi.

 

Pihla

 

***

 

Olen Balleriina ja olen Sirkus Suklaassa. On ensimmäinen päivä kun astun lavalle ja minua jännittää. On vihdoin aika mennä lavalle. Nyt minä pyörähtelen ja liikun lavalla. Onneksi minä onnistuin. Seuraavana päivänä minun piti tanssia trapetsilla. On esityspäivä ja minun vuoroni, no ainakaan en mokannut lavalle tuloa. Ensin minun pitää nousta strapetsille.

 

Mirka